lauantai 13. heinäkuuta 2013

Nollia ja nollia

Tänään kotiintuomisina Salon nome-b-kokeista oli molemmille hurtille alokasluokasta nollat (yksikään koira ei mennyt jäljelle kokeessa). Merlinin työskentelyyn olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, koira ehti saada paljon onnistumisia, kunnes hakuruudussa törmäsi uuteen riistaan, telkkään. Poikaraukka ei sitten tiennyt, mitä tällä pitää tehdä. Merlin on sellainen, että sille on pitänyt esitellä jokainen kylmä riista erikseen, ennen kuin ottaa spontaanisti ihan heinäsorsasta alkaen. Saimme kokeesta onneksi matkamuistona ihan oman telkän, joten nyt riista-arsenaalissa on varis, lokki, fasaani, harakka, heinäsorsa, korppi, haahka, telkkä ja pupu. Ainakin tavi puuttuu tavallisimmista koeriistoista.

Gwendalle koetilanne osoittautui vielä liian jännäksi. Normitreeneissä eka markkeeraus olisi ollut vielä ok, vesiohjaus olisi hyvänä päivänä saattanut mennä, pitkä vesimarkkeeraus ei menisi treeneissäkään. Nyt homma kosahti siihen, että säpsähti laukauksia, kiersi toimitsijat kaukaa, eikä itseluottamus ja toimintakyky enää riittäneet. Gwenda tarvitsee nyt totuttelua paukkuihin, kokeenomaisia treenejä, ryhmätreenejä yleensäkin. Olihan osaamistaso muutenkin aika hilkulla alo-luokkaan. Nytpä tiedän, missä mennään. En tiedä, onko koira vielä valmis juniorimestaruuteenkaan. Tällä hetkellä tuntuu, ettei kannata ilmoittaa. Ei ole kiva, jos tulee toinen koe perään, jossa itseluottamus nujerretaan.

Tässä vielä Merlinin koe tehtävittäin:

1. Markkeeraus rantakaislikkoon. Suorin linja meni 2 metriä rannasta. Merlin ei kirveelläkään mennyt istumaan. Oli niin nauliintunut veteen. Ei kuitenkaan mitään aikomusta varastaa. Merlin näki hyvin heiton, mutta paljon mielenkiintoisempi oli veteen lentänyt välitulppa. Meni siis sinne ensin. Nyt jännitettiin, saako vainut ohjausriistasta. Ei saanut. Tuli tyhjänä takaisin. Kysyin tuomarilta, saanko vielä lähettää. Tuomari antoi luvan (epäili kyllä, että mahtaako muistaa). Merlin meni maata pitkin suoraan lokille ja palautus oli hyvä.

2. Lammessa oli aika pitkällä (aloluokaksi) 3-4 lummetta, jossa oli sorsa. Koira näki paikan rannalta, mutta lammessa oli muitakin lumpeita ja kohtia, mihin saattoi fiksoitua. Alkuun ei mitään motiivointilaukausta. Koira hyppäsi ensin täysin sukelluksiin ja nousi naama minuun päin. Lähti kuitenkin etenemään kehoituksesta. 1-2 kertaa matkalla kääntyi ympäri katsomaan minua, mutta jatkoi suoraviivaisesti etenemistä kehoituksesta. Palautus hyvä.

3. Markkeeraus veneestä veteen. Matka oli todella pitkä ja tässä oli suuri houkutus kiertää alku maan kautta niemen kärkeen ja hypätä vasta siellä veteen. Merlin harkitsi ensin maan kautta menoa, mutta tuomari kehoitti vaan lähettämään veden kautta, jotta paikka ei unohdu. Lähti hyvin veteen, eteni määrätietoisesti ja palautti täysin suoraan, vaikka siitä olisi helposti koukannut maalle. Pillitin kerran varmistaakseni suoran palautuksen.

4. Hakuruutu oli rannasta poispäin. Korkea suopursu hankaloitti hakua niin, ettei yksikään koira päässyt jäljelle. Merlin törmäsi ilmeisesti jo ensimmäisenä lähellä olevaan telkkään ja joko tässä vaiheessa oli kantanut sen ojasta ylös, muttei tiennyt, mitä sitten tekisi. Tuomari ei tätä huomannut. Tämän jälkeen lähti nihkeästi ruutuun, merkkaili, meni rantaan, toimitsijoiden katokseen. Sitten haku lähti taas hyvin käyntiin ja toi vauhdilla variksen. Seuraavalla lähetyksellä meni taas ihmettelemään telkkää. Seisoi paikalla hetken tuijottaen minuun päin. En saanut pillittää. Tuli tyhjänä takaisin. Tuomari ja toimitsija kävivät toteamassa, että oli tosiaan kantanut sitä muutaman metrin ylös ojasta. Mutta nollille siis meni. Toimitsijat sanoivat, että hyvää hakua tekee...

Mutta tuloksesta huolimatta olen tyytyväinen kaikkiin onnistumisiin ja siihen, että Merlin työskenteli mukavasti. Nyt on kokeessa tehty onnistunut vesiohjauskin, mitä olin toivonut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti