sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viikon treenailut

Maanantaina Akatemian agitreenit. Gwenda teki taas hyvää työtä, teimme lopussa lähes koko radan ilman virheitä (jättäen vielä kepit väliin). Myös Merlin petrasi edellisiltä kerroilta ja meillä oli oikein hyviä pätkiä.

Torstaina agit vain Merlinin kanssa Ojangossa ryhmässä. Hienoa oli, että sain irtoamaan jo aika itsenäisesti kepeille. Sitten tulikin paljon jumituskohtia, mutta näissä oli hyviä ohjausharjoituksia.

Tänään olimme UMN:n nomekoulutuksessa. Peruutusten vuoksi pääsin treenaamaan molempien kanssa. Kouluttajina olivat Susanna ja Tommy Salonen.

Lähdin Merlinin kanssa treeniin olettamuksella, että se tuskin pääsee tekemään yhtään noutoa. Meillä kun on suurin ongelma maltti ja passityöskentely. Ainoa päämäärä oli saada se hiljaiseksi ja rauhalliseksi ja päätin, että en päästä noutamaan, ennen, kuin viretaso on hyvä. Mutta yllättäen pääsimme tekemään kaikki tehtävät!

Tässä on matkan varrella yritetty kaikenlaista kikkaa Merlinin rauhattomuuden suhteen, mutta edellisessä Susanna Fontellin koulutuksessa tuli minulle jonkinlainen valaistuminen. Ja nyt tässä koulutuksessa tuli vielä täydennystä omaan ajatteluun. Jotenkin se koko filosofia siitä, että koira rentoutuu ja rauhoittuu silloin, kun ohjaajalla on tilanne hallussa. Ohjaaja kertoo, milloin on aika mennä hommiin ja noutaa, eikä koiran tarvitse olla siitä vastuussa. Silloin koiran ei tarvitse käskyttää ohjaajaa vinkumalla, tuijottamalla, polkemalla tassua ja hyppimällä vasten.

Keinot eivät sinäänsä olleet ihmeelliset. Löysin ensin oman sisäisen zenini. En enää jaksa stressata sitä, että tekeekö koira treenissä jotain "kamalaa". Olin itse päättäväisempi. Otin käyttöön viime viikonlopulta mukaan tulleen "painostetun seuraamisen", jolla oli Merliniin heti jo rauhoittava vaikutus. Lisäksi pidin sen hihnan avulla perusasennossa. Jos se nousi, yritti hyppiä, puuhata omiaan tms. niin koira oli niin tiiviissä otteessa, ettei se päässyt tekemään muuta. En ainakaan katsonut koiraan, en kieltänyt tai käskyttänyt, en riuhtonut tai kosketellut. Ja sitten jos se vingahti, niin tein joko paikallaan tätä painostetun seuraamisen tekniikkaa tai lähdin seuruuttamaan pois. Ja tällöin en ainakaan ottanut mitään kontaktia koiraan. Sen ollessa rauhallinen, silittelin/rapsuttelin, saatoin kehua rauhallisesti ja välillä antaa naminkin.

Rauhaton liikehtiminen loppui kokonaan alkupuheiden jälkeen. Se oli aivan valtaosat 3,5 tunnista hiljaa. Se ei käskyttänyt minua. Se katsoi muiden koirien puuhia rauhallisena. Sain siihen kontaktin ja teimme asioita yhdessä. Nyt sen omistajaa katsovan, vaativan tuijotuksen sijaan, se katsoi minua välillä vain tarkistakseen, että  "ok, ei tarvitse nyt tuosta damista välittää, me nyt vaan istutaan tässä".

Tehtävät olivat Merlinille sellaisia, että varmasti ne osasi (lähihakua erikseen, motivoitua linjaa ensin yhteen paikkaan ja sitten kahteen paikkaan ja markkeerausta, jossa haettiin sitä tarkkuutta). Yhden damin vaihtoi ja markkeeraus pitkään heinään ei ollut aivan tarkka.

Gwendan kanssa samat tehtävät. Sillä myös tuo kuumuminen on ollut haaste, joka tulee esiin ääntelynä ja lautasen kokoisilla silmillä tuijottelulla. Tähänkin tuo painostettu seuraaminen toimi oikein mainiosti.

Gwendallahan on ollut sellaista "jäätymistä" isommissa treeni/koetilanteissa. Nyt otti ihmiset ja koirat aika hyvin, mutta Gwendan treenistä tulikin tarina siitä, miten pikkuinen kohtasi pelottavan tuulimyllyn (joka natisi!), mutta joka kerta voitti pelkonsa ja toi sieltä damin.... Ihana tyttö :)

Markkeeraus ei ollut ihan parasta Gwendaa ja palautuksissa alkoi välillä ilmenemään damilla heittelyä yms. Ilmeisesti voi liittyä juoksuihin (joista on muitakin merkkejä ilmassa).

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Talvi nurkan takana

Kylläpäs tässä on taas aika vierähtänyt. Nopea kelaus 3 viime viikon treeneihin ja juttuihin.

Agi: 3 maanantaitreeniä Akatemialla. Gwenda on saanut joka kerta kehuja siitä, että mennään eteenpäin. Ihan pitkiä pätkiä tehdään ja vauhtia ja estefokusta tulee lisää. Merlin...noh... meillä on ollut todella hyviä settejä ja sitten sellaisia, että jumahdetaan johonkin kohtaan täydellisesti. Ohjaaja on oppinut, että sen onnistuneen suorituksen jälkeen pitää keskittyä uuteen rataan ihan yhtä lailla.

Lisäksi on tullut kaksi HSKH:n tiistaitreeniä molemmille koirille ja Gwenda käväisi torstaitreeneissä.

Nome: Nometreenit ovat iltojen pimetessä jääneet katkolle. Viikonloputkin menivät muihin hommiin..

Mutta nyt viikonloppuna pääsimme kouluttautumaan molempien kanssa. Merlin treenasi lauantaina Tomi Sarkkisen ryhmässä (ALO/AVO). Tämä oli ensimmäinen ryhmätreeni sitten viime kevättalven. Positiivista oli, ettei se ollut läheskään niin mahdoton, kuin edellisellä kerralla. Negatiivista oli se, että olihan se edelleen aika mahdoton. Muutaman kerran tuli kommenttia "haastavasta" ja "vaikeasta" tapauskesta...

Se kerää siitä tilanteesta (muut koirat) niin paljon kierroksia, että kontakti katoaa ja koira ottaa ohjat omaan käsiinsä. Mentaliteetti on se, että koko treenipelto ja kaikki damit ovat hänen. Kierroksista huolimatta se teki ihan yllättävän hyviä suorituksia, osoitti osaavansa paljonkin asioita. Mutta oli hetkiä, kun se veti minua ja kouluttajaa 6-0. Hyvää oli se, ettei se pörissyt tai muutenkaan reagoinut muihin koiriin. Lähinnä se fokus oli niissä dameissa. Se piippasi, polki tassua ja tuijotti minua vaativasti. Sain välillä jopa hiljaiseksi, aina ennen omaa vuoroaan oli kuitenkin hiljaa ja paikoillaan. Se ei hihnassa rimpuillut muiden koirien perään.

Teimme erilaisia linjatreenejä, Merlinille omaa "kaikki tippuva ei ole hänen" -treeniä ja markkeerausta heinikkoon lyhyellä matkalla, jossa ajatus oli siinä, että koiran täytyy etsiä koko ajan intensiivisesti. Kaiken kaikkiaan tuli ideoita ja hyviä huomioita treenaukseen.

Yhteenvetona: Merlin osaa paljon, muisti on hyvä, työskentely oli hyvää. Kaikki se muu maltti ja hallintaosio, jota avo/voi puolella tarvitaan, on kaukana vaaditusta. Meillä on ihan hitosti työtä edessä, eikä välttämättä pidemmälle kokeissa ole siltikään asiaa. Jatketaan treenejä ja katsotaan, josko iän karttuessa tämä yllättäisi.

Gwenda treenasi sunnuntaina Susanna Fontellin ryhmässä (NOU/ALO). Tässä pääasiana oli se maltti ja rauhallisen mielentilan saavuttaminen. Opin Gwendasta paljon ja tässä sain niitä työkaluja etenkin Merliniä ajatellen jatkoon. Itse damihommina oli markkeerauksia. 4 markkeerausta, jossa homma koko ajan vaikeutui ensin damin värillä ja sitten tuulen suhteen. Odotimme 5 sekuntia, WT-kokeessa olleen karkailun takia. Ei lähtenyt. Alkuun ei ihan keskittynyt hommaan ja damit jäivät metsään, mutta sitten fokus löytyi ja homma lähti sujumaan.

Teimme myös yhden linjaharjoituksen ja sitten parityönä linjaa + lähihakua. Parihommassa oli kytkemättömänä sivulla, kun toinen ampaisi linjalle. Lähti perään. Tämän jälkeen treenattiin siinä muiden parien tehdessä kytkemättömänä sivulla oloa. Sain kanssatreenaajalta myös ihan hyvän vinkin tähän hommaan. Näissä tehtävissä oli oikein hyviä pointteja ja ajatuksia, joista toivon muistavani vielä huomenna jotain.

Lisäksi teimme variksella yhden riistan hakuruudun. Tässä pikkuraukka hukkasi kompassin ja minut ja juoksi varis suussa ihmiseltä toiselle etsien minua. Voi kultaa :) Kaiken kaikkiaan ei enää säikkynyt ihmisiä, mikä oli hieno juttu.

Gwendasta opin nyt paremmin huomaamaan sen, milloin se on oikeasti rauhallinen ja milloin vain näennäisesti paikallaan, mutta päässä kiehuu.