maanantai 30. huhtikuuta 2012

Malttia ja markkeerausta

Tänään iltalenkillä oli mukana myös heittäjä, joten keskityimme lähinnä markkeerauksiin. Ja yritimme muistaa myös sen maltin treenaamisen. Ulkona oli myös paljon muita ihmisiä häiriönä ja koiriakin meni ohitse. Huomaa taas, että jo sen heittäjän mukanaoleminen saa muutosta koiraan ja esim. maltti on vähän hakusessa. Teimme:

-Malttia. Koira perusasennossa (nyt hihna kaulassa), heittäjä viskeli dameja ohitsemme. Koira oli aika hyvin, olisi varmaan pysynyt ilman hihnaakin paikallaan, joten seuraavan kerran voidaan jättää hihna pois. Sitten vielä seuruututin damien ympärillä, ihmisiä liikkui lähellä, joten sen vuoksi hihnan kanssa.

-Ohjaus+markkeeraus (n 130 asteen kulma). Tässäkin hihna taippariotteessa, koska ei ole kovin tuttu harjoite. Olisi halunnut hakea markkeerauksen ensin, mutta sain sitten käännettyä nokan linjaan päin. Palautti hyvin ja sitten haki markkeerauksen ja taas ihan hyvä palautus.

-Kakkosmarkkeeraus. Toinen veteen ja toinen maalle, n 60 asteen kulma. Laitoin hakemaan, kun kuono oli veteen päin, jonne lähtikin, mutta päätyi hakemaan ensin sen maalla olevan.  Sitten vedestä. Tiputti rantaveteen. Tämän jälkeen oli taistelu sivulletulossa...oliko nyt märkänä juuri vedestä tultua jotenkin hankalaa tulla sivuun?

-Markkeeraus niin, ettei heittäjää näkynyt. Oli ilman hihnaa sivulla. Pysyi heiton ajan. Sitten, kun päätin, että kävellään pari metriä poispäin, niin karkasi...enemmän oli huolestunut, että minne se heittäjä katosi. Uusi yritys taippariotteessa. Heittäjä meni takakautta kasan taakse. Nyt meni suoraan markkeeraukselle, palautti ensin hyvin, mutta jatkoi matkaa sinne, mistä heittäjä oli kiertänyt. Nähtyään, että heittäjä ei ollut kadonnut palautti damin.

-Sitten vielä toisessa paikassa markkeeraus niin, ettei nähnyt heittäjää (taisi olla ilman hihnaa), mutta damin luona näki heittäjän. Tämän palautti hyvin.

-Sitten malttia lyhyellä markkeerausmatkalla ilman hihnaa. Ekan hain itse. Tokaan sitten karkasi, kun olin kääntymässä koiran kanssa poispäin, mutta heittäjä nosti damin. Kolmannen pysyi paikallaan ja neljännen sai noutaa.

-Viimeisenä ohjaus/muisti ojan yli. Tässä joutu istumaan sivulla monenmonta minuuttua kun odotettiin, että yksi koiranulkoiluttaja menee ohitse. Nousi muutaman kerran seisomaan, kun turhautui siihen, ettei mitään tapahdu. Itse nouto hyvä. Sain napattua damin suoraan käteen rantavedestä.

-Lyhyitä seuraamispätkiä aina väleissä.

Yhteenvetona siis, että paikallapysymisessä/maltissa vielä hommaa. Varsinkin vähänkin uudessa ja erilaisessa tilanteessa menee turhankin säpsäkäksi. Viikonlopun kisassa pidän siis koiran taippariotteessa. Jos tulee yksinkertainen ohjaustehtävä, jossa viedään dami itse, saatan ehkä tehdä tämän vapaana seuraten riippuen koiran mielentilasta.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Mejäilyä


Tänään sitten koitti koirien vuoro tehdä hommia verijäljellä. 50 m jälki yhdellä makauksella. Oli mielenkiintoista nähdä erilaisia ja eri ikäisiä koiria työssä. Jälkeenpäin sitten analysoitiin koirien käytöstä jäljellä.

Puma veti ihan suvereenisti. Aloitti homman hötkyilemättä ja määrätietoisesti meni loppukaadolle. Itselläni oli vaikeuksia pysyä perässä, kun koira veti siihen mallliin. Välimakaus taisi kyllä jäädä huomaamatta.

Merlin taas...noh..mitä nyt sanoisi. Jos olisi ollut hakutehtävä, niin päämäärä saavutettiin, eli sorkka löytyi. Merlin teki myös työtä tosi innokkaasti ja keskittyneesti, mutta ei se kyllä jälkeä seurannut. Teki siksak-muotoista hakua. Lähti seuraamaan ihmisjälkeä kahdessa kohtaa (eli sen tyypin jälkeä, joka oli juuri vienyt sen hirvensorkan loppuun). Lopulta sai ilmavainun kaadolta ja meni sinne.

Pitää ehkä todeta, että ehkei tämä mejäily kuitenkaan meidän juttu ole. Mutta tuo voimakas ihmisjäljen seuraaminen pisti miettimään, että jos kokeilisi peltojälkeä tms. Merlin kyllä käyttää nenäänsä todella paljon ulkona, mutta tämä verijälki ei ehkä ole se suurin kiinnostuksen kohde.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Jäljen tekoa ja koirakavereita

Puma (hovawart) tuli hoitoon eilen illalla. Ja koska viikonloppuna oli tiedossa mejä-kurssi, niin tottakai Pumakin otettiin mukaan!

La-su on siis alkeistason metsä/verijälki- eli mejäkurssi. Alunperin oli tarkoitus osallistua ensi viikonlopun jatkokurssille, jossa käytäisiin läpi jäljen tekoa kartan ja kompassin kanssa. Uudenmaan ohjus -kisa meni kuitenkin edelle, joten tultiin tälle peruskurssille. Näkeepähän sitten, onko tehnyt asiat aivan oikein. Ja koira pääsee tekemään jonkun muun vetämää jälkeä. Merlin ei ole edes tehnyt vuorokauden
vanhaa jälkeä, joten varmasti on tarpeeksi haastetta.

Tänään koirat saivat odottaa autossa ja kävimme läpi teorian ja vedimme jäljet toisillemme. Kaikille tehtiin 50 m suora jälki yhdellä makauksella välissä. Tässä ei ollut mitään uutta, joten oikein olimme toimineet itseksemmekin. Huomenna koirat pääsevät sitten töihin.

Tänään ei siis olla treenailtu mitään. Pikkasen vaan paikallaoloa (kuten kuvista näkyy..). Mutta koirat ovat kuitenkin jostain syystä aivan väsähtäneitä...

Pumasta voin kertoa sen verran, että se on Merlinin ehdoton idoli. Vielä talvella niiden saaminen yhteiskuvaan olisi ollut täysi mahdottomuus, koska Merlin ei nähnyt tai kuullut mitään muuta, kuin Puman. Mutta aika ja yhteislenkit ovat tehneet tehtävänsä.  Nyt lattialla makaa 2 rauhallista koiraa.






perjantai 27. huhtikuuta 2012

Istu....istu...EI!

Tänään agilitystä jäi päällimmäiseksi mieleen harmitus siitä, että paikallapysyminen oli niin huonoa. Ja kun tämä on nimenomaan ongelma tässä agilityradalla, niin se treenaaminen muualla on hiukan hankalaa. Toki paikalla pysyminen häiriössä kuin häiriössä pitää oppia, mutta tällä hetkellä nimenomaan se edessä oleva este on niin mielenkiintoinen ja kaikki ohjaajan liike tai pysähtymienn halutaan tulkita lähtöluvaksi. Ja ihan kun se koira yrittäisi sanoa "mä kyllä tiedän, mitä mun pitää tehdä, joten voinko jo aloittaa".  Ja tuntuu hölmöltä, kun joutuu käyttämään ohjatun treenin tuon opettelemiseen.. Mutta onneksi kohta alkaa meidän ikioma vakkarivuoro, niin ehtii tuota opetella ihan itsekseen!

Sen paikallapysymisen - tai pysymättömyyden - lisäksi tehtiin 8 esteen rata, jossa oli yksi putki. Nyt oli ihan haastaviakin kommervenkkejä ja alkuun saatiin itse miettiä, miten koiraa ohjaisi.  Meillä meni aika hyvin, vaikkei kaikki ihan sulavaa ollut. Ongelmana on vielä se, että vauhtia on, mutta estehakuisuutta ei vielä tarpeeksi. Joudun siis välillä viemään koiran aika pitkälle esteelle ja sitten tulee itselle hiukan kiirus.

Kontaktit ovat pelottavia... Näitä varten mun pitää hankkia joku yksityistunti - tai kaksi - ehkä kolmekin :) Päästäisiin sitten edes alkuun, jotta voisi treenailla niitä itsenäisesti. Otettiin vähän tuntumaa A-esteeseen. Nyt uskalsi liikkua siinä neljällä tassulla ja otti lelun harjalta.

Nyt siis tiedossa viikonloppu jäljestäen. Nome-juttuja en tee ollenkaan pariin päivään. Ja viikon päästä on Uudenmaan ohjus -kisa! Pitäisi varmaan suunnitella, mitä viikolla tehdään sitten nomeilun puitteissa. Varmaankin keskityn siihen maltti-seuraamis-hallintaosastoon ja itse noutoja aika vähän, koska niissä tehtävissä sinänsä ei pitäisi olla ongelmia. Yksi taipparikurssikertakin mahtuu ensi viikolle, joten sitä häiriötreeniäkin tulee.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Paineeton agility

Tänään ajellessani taas kohti torstain "paineagilitya" huomasin jonkin olevan oudosti. Minua ei jännittänyt! En ollut lainkaan huolestunut siitä, että osataanko tänään yhtään mitään tai onkohan Merlin ihan hallitsematon. En myöskään pelännyt etukäteen sitä, että ohjaaja olisi jalat solmussa, eikä vaan ymmärtäisi ohjeita. Jee!

Ensimmäinen rata oli 7 esteen rata, jossa oli muuri ja putki. Oli vähän ongelmia paikallapysymisessä. Alkuun tuli tokalle esteelle väärin. Sitten tein esteet 1-5, palkkasin vitoselle varmuuden vuoksi. Sitten 1-7. Hyvin meni, ja se oli siinä.

Välissä menin treenaamaan sitä paikallaan pysymistä...

Seuraava oli 11 esteen setti (mukana putkea, rengas ja okseri). Ekalla päästiin alusta loppuun, pari tiputusta tuli, koska ohjaaja oli vähän jäljessä. Sitten tehtiin vielä pienemmissä pätkissä tuota, jotta saatiin korjattua lähinnä ohjaajan liikettä.

Taas oli hienoa se, että koira keskitty tekemiseen, oli motivoitunut, silloin kun puhuttiin, niin koira istui siinä edessä, eikä miettinytkään säntäilyä. Nyt se periaate, että agilitykentällä ei juosta lainkaan huvikseen tai tehdä omiaan, on alkanut kantaa hedelmää.

Illalla käytiin vielä tutkituttamassa silmät. Terveet olivat :)


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ex tempore -nomeilua

Tänään en osannut päättää, treenataanko vai ei. Otinpa kuitenkin varmuuden vuoksi muutaman damin mukaan parin tunnin lenkillemme. Jotain perusseuraamisia hihnassa ja ilman toki tehtiin, niin kuin lähes joka lenkillä. Vähän pysäytystä, paikallaoloa, luoksetuloa ym. juttuja myös.

Ja sitten treeniä ilman mitään suunnitelmia: Alkuun tein pienen, 5 damin motivoidun hakuruudun tuuliseen kaislikkoon. Tuuli tuli sivulta. Ja koska siellä oli aika märkää, oli haetuttava kaikki damit... Nyt tosiaan näki aika hyvin, miten koira menee tuulen alle ja suorittaa hakua sieltä päin. Tuulta käytin sitten hyväksi lähetyksissäkin (ohjaajakin alkaa tajuta jotain jutun juonesta..). Ekan damin kohdalla sai hajut kaikista muistakin dameista, ja lähti jatkamaan hakua dami suussa.. tiputti damin kerran, mutta ei vaihtanut. Kaikki muut tulivat suoraan ihan hyvin.

Sitten tehtiin pari linjaa, motivoituna ja ilman. Sitten koira sai taas vuosisadan hepulit ja kiiti pitkin maita ja mantuja tehden matkalla mahtiloikat jokaiseen mutalammikkoon.. Kokeilin myös vähän uutta suuntaa: poispäin ohjaajasta etenemistä. Muistin, että olin sittenkin tätä tehnyt joskus sisällä. Päätin nyt opettaa siis suoraan poispäin menon (enkä niitä 45 asteen kulmassa etenemisiä). Sitten tehtiin niityllä yksi muisti/markkeeraus pidemmällä etäisyydellä. Matkaa ainakin 100 m ja siinä oli sellanen kumpu välissä.

Lopuksi vielä yksi markkeeraus veteen, ettei tarvitsisi sitten sisällä pestä koiraa. Näissä on edelleen tekemistä luovutuksen kanssa. Tuo ihan siihen rantaan...

Torstaina ja perjantaina onkin sitten agilityä ja viikonloppu menee jäljestäessä Puma-koiran kanssa, joten mahdollisesti vasta maanantaina jatkuu nomeilusysteemit.

Taippareihin mennään (jos arpa suo) 9.-10.6. Sitä ennen olisi toukokuun aikana suunnitelmissa tehdä yksi riistatreeni, jossa olisi samat tehtävät, kuin taippareissa.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ohjausta

Tänään teimme iltapäivälenkin lomassa oikeaa ja vasenta suuntaa (molemmat x 2) ja 2 eteenlähetystä, yhden muistin ja pari markkeerausta veteen. Kaikissa tein vähäsen seuraamista ja malttia siinä sivussa. Kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan.

-Treenattiin isolla niityllä, joka on mitä mahtavin treenipaikka. Siellä on kaikenlaista maamerkkiä (puita, iso kivi yms), ojia ja sitä reunustaa metsä. Laitoin koiran istumaan, heitin molemmille puolille damit. Kutsuin koiran luokse, tehtiin seuraamista damien ohi, istutin takasin keskelle. Lähetin oikealle. Vein koiran taas sitten keskelle, heitin noudetun damin takaisin. Menin nyt toiselle puolelle ja lähetin taas oikealle, eli eri damille. Viimeisen sai hakea eteen lähetyksellä.

-Sitten jatkettiin matkaa ja heitettiin yksi muisti puurivistön päähän. Seuruututin n sata metriä ja tehtiin samantyyppinen juttu, kuin aluksi. Nyt vaan lähetin molemmilla kerroilla vasemmalle. Sitten kierrettiin niitty loppuun ihan vapaana juosten ja palattiin muistipaikan lähelle. N. 50-70 metristä lähetin koiran hakemaan damin.

-Loppulenkistä tein pari heittoa veteen. Toinen kaislikkoon, olikin yllättävän hankala koiralle löytää kaislikosta. Toinen avoveteen, vaikka himouimari onkin, hidasteli hiukan veteenmenossa.

Oikean ja vasemman erottaa hyvin. Itseasiassa oppi nuo käsimerkit nopeasti ja hommaa on vaikeutettu juuri niin, ettei ole ikinä lähtenyt väärään suuntaan. Aloin melko nopeasti jo aluksi tekemään sitä, että damit olivat molemmissa suunnissa ja osaa kyllä kropasta ja kädestä lukea oikein. Sisällä ollaan ihan vähäsen huoneen kulmia/huonekaluja käyttäen tehty myös eteen-stop-oikea/vasen -harjoitusta, mutta ulkona ei vielä. Lisäksi pitäisi nyt päättää, mitä muita suuntakäskyjä käytän... Pitää tutkiskella asiaa ja kysellä kokeneemmilta.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Taipparikurssi 2/4

Olin superylpeä Merlinistä tämän päivän taipparikurssilla! Nyt oli jo lähtökähtaisesti hieman rauhallisempi. Seurasi välillä hihnassa ja pieniä pätkiä vapaanakin ihan ok. Tähän sai jo paremmin kontaktia. Kaikki koirat eivät koko ajan olleet niin superkiinnostavia. Pääosin odotti täysin rauhassa, mutta toki tarkkaavaisena. Välillä kyllä riekkui ja piippailikin, mutta asettui aisoihin nopeasti.

-Ensin teimme koirakko kerrallaan 2 markkeerausta ihan 20-30 m päähän. Maasto oli kuitenkin sellainen, että oli mätästä, kaatunutta puuta yms. Monet koirat markkeerasi liian lyhyeksi. Merlinille homma ei tuottanut mitään ongelmaa. Suoraan pudotuspaikalle mars. Alkuun palautus vähän kaarteli. Tähän saimme ohjeeksi ihan positiivisilla keinoilla vahvistamista. Markkeerausalueelle oli piilotettu yksi lisädami. Lähetin koiran eka väärään suuntaan (koiran nenä oli lähettäessä vähän vinoon, jonne sitten meni). Koira tuli heti kutsusta takaisin (!) Ehkä haistoi itse, ettei täällä nyt mitään ole.. Ja sitten oikealle alueelle ja löysi nopeasti. Palautteeksi saimme, että hyvä markkeeraaja ja hyvä haussa. Ja niihin palautuksiin vahvistamista. Kaikki luovutukset taisi tulla sitten istuen käteen.

-Sitten hakuruutu. Meidän mittakaavalla aika iso sellainen. Varmaan taipparikokoa..ehkä..oon surkea arvioimaan etäisyyksiä maastossa. Koira piti istuttaa paikalle ja ohjaajan piti viedä damit aikalailla hakualueen takareunan lähelle, jotta koira motivoituisi parhaiten. Näin siis oli tarkoitus, mutta koska edellinen koira ei löytänyt yhtään damia, laitettiin meidät sitten suoraan hakemaan, "koska toi flatti näytti seuranneen tarkasti kaikkien muidenkin hakualueen täytön". Ja haku meni ihan tosi hienosti. Merlin pinkoi suoraan sinne takareunalle, näytti tietävän, mitä on tekemässä. Työskenteli vauhdikkaasti. Lähti heti palauttamaan (vahvistin nyt pillillä kuitenkin). Eka palautus meinasi tosin mennä suoraan takana odottaville koirille, mutta kaikki muut menivät hyvin, kun siirryin itse hiukan sivummalle ottamaan koiraa vastaan. Kahden damin jälkeen olin jo lopettamassa, niin kuin suurin osa muistakin oli tehnyt, "ettei vaan nuorella koiralla vire laske..". Mutta meidät laitettiin sitten hakemaan yhteensä 4/5 damista. Ja se neljäs hakukin sujui ihan yhtä vauhdilla :)


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lonkkakuvaukset ja lepoa

Viikonloppuna ei ehditty oikeastaan treenailemaan. Lauantaina suunnattiin joukkotarkastukseen lähes kaikkien sisarusten kera. Aivan ihania kyllä ovat kaikki siskot ja veljet. Polvet olivat nollaa ja lonkista ja kyynärpäistä lupailtiin myös puhdasta riviä. Odotellaan kuitenkin vielä virallisia lausuntoja. Loppupäivä menikin koiralta pienessä pöhnässä nukutuksen jälkeen (tästä oltiin anoppilassa hyvin mielissään..).

Sunnuntainakaan ei peruslenkkeilyn ja kyläilyn lomassa tehty mitään kummempaa. Itse kävin pyörähtämässä agilitykisoissa töissä ja ihastelemassa hieman valmiimpien koirakoiden suorituksia.

Kesäkaudeksi hankin nyt ihan vakiovuoron Vuokkoset-areenalta. Tässähän tuntee itsensä ihan panostajaksi tämän agilityn suhteen!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Koirakaveri yökylään :)

Töiden jälkeen pakkasin Mertsin taas autoon ja suuntasin noukkimaan Awe-koiran (n. 4 vuotias hovawart) kyytiin.

Ennen agilityä oli siis tiedossa sellainen tunnin lenkki metsässä vapaana riehuen. Ja pitänee sanoa, että tämän jälkeen vire agilityssä oli juuri sopiva. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, mutta koira pysyi selkeästi edelliskertaa paremmin hallinnassa. Mertsin ja veljensä kanssa olimme nyt tarkkoja, ettei vaan tule mitään yhteenottoja. Siksipä treenasimme alkuun omilla paikoillamme sylikäännöstä hihnassa (huom. termi piti tarkistaa treenikaveri Aidanin blogista). Silloin, kun radalla pyörii samaan aikaan muita koiria ja leluja, niin Merlin palkkaantuisi kyllä niistäkin ihan yhtä hyvin, kun omistakin...

Yksi kerrallaan mennessä putki-hyppyä (sylikäännöksellä vai-mikä-se-nyt-olikaan) meillä meni oikein mainiosti. Sitä vaan ihmettelee, että miten entisenä taitolajin kilpailijana voi olla käsistään ja jaloistaan niin solmussa... Mutta Merlin teki keskittyneesti ja innoissaan :)

Awea palauttaessa yksinään kotiinsa en voinut olla heltymättä sen toiveikkaalle katseelleen.. Niinpä otin sen yökylään. Oiva mahdollisuus taas hiukan totuttaa Merliniäkin toisen koiran kanssa elämiseen ja toimimiseen. Ja Awe on niin ikionnellinen, kun saa leikkikaverin. Ja Merlinin lähes koskemattoman luukokoelman!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Paineagility...

Torstaisin meillä on ollut Agilityakatemiassa "paineagilityksi" kutsumamme ohjattu ryhmätreeni nyt noin yhdeksättä kertaa kahdestatoista (josta pari kertaa olemme olleet poissa). Tuo nimi tulee siitä, että ensimmäisellä kerralla tunsin todellakin olevan aivan liian haastavassa ryhmässä. Kauhulla ajattelin, että tätä pitäisi kestää vielä se 11 kertaa, kun on kerran maksanutkin. Jotenkin jännitän tätä treeniä ihan kummasti. Eikä stressaamista helpota se, että ensin töistä on pakko päästä lähtemään ajoissa, jotta pääsee kotiin pakkaamaan kiireellä kamat ja sitten seisomaan ruuhkaan.

Mutta olemme kehittyneet, jännittäminen on vähentynyt, eikä valmentajallakaan tunnu menevän enää hermo meihin. Siellä on neljä koirakkoa. Yleensä ensin tehdään n. 10 esteen pätkää. Ja rata on ihan sama niille kilpailevillekin, ne vaan tekevät koko radan. Eli aika haastavia juttuja välillä. Lopuksi sitten ehtii tehdä vielä jonkun lyhemmän pätkän radasta.

Tänään lähdimme hiukan aikaisemmin muiden menojen vuoksi ja teimme vain yhden setin. 10 estettä oli tarkoitus tehdä. Me pääsimme lopulta pala kerrallaan harjoitellen 7 estettä, johon lopetimme. (putki-hyppy-hyppy-pussi-hyppy-hyppy-pituus). Nyt ohjaaminen oli aika simppeliä, eikä omat jalat ja kädet menneet sekaisin. Koirille tossa oli kyllä kuitenkin kinkkisiä kohtia.

Muutenkin olen ilokseni saanut huomata, että koira jaksaa keskittyä paremmin. On paremmin hallinnassa, ei keksi säntäillä muualle, ei moikkaa muita koiria. Voin jopa keskustella valmentajan kanssa niin, että koira hengailee siinä vieressä, eikä lähde säätämään omiaan... Tämäkin jo vähentää omaa stressiä, kun ei tarvitse pelätä, että mitäköhän tuo nyt keksii. Olinpa niin tyytyväinen, että ilmoittauduin jatkamaan taas heinäkuun loppuun... Saa nähdä, kaduttaako taas ensi kerralla :)

Huomenna sitten UMN:n agilityyn Agimestaan. Siellä on yleensä helpompia juttuja ja treenaaminen ei ole niin ratamaista. Keskitytään yleensä yhteen-kahteen juttuun ohjauksen tiimoilta kerrallaan. Nyt viimeaikoina tämän on tehnyt jännäksi se, että Merlinin veli on myös siellä. Ottivat tuossa pääsiäisenä yhteen, eivätkä nämä kaksi nyt sitten suvaitse toisiaan (murrosikä...). Pitää pitää nyt tarkasti odotusaikoina muut koirat piilossa.

Nomeilua aamusumussa

Eilen ei tehty juurikaan mitään, mitä nyt hiukan seuraamista lenkkien yhteydessä.

 Otin tänään aamulenkille sitten damit mukaan. Ensin taas vähän seuraamista (ja taas omistaja ihmettelee, missä vaiheessa tämä pääsi rapistumaan). Muutaman kerran oli lähdössä haistelemaan puskia, mutta viimeiset pätkät menivät ok. Myös yhtä lintubongaria ohittaessa näytti kovasti miettivän, jospa menisi moikkaamaan. Bongari paljastuikin loppulenkistä naapuriksemme, joten ei ihme, että kiinnosti...

 -yksi muisti/ohjaus 3 metrin ojan yli. Palautti suoraan (eli ei lähtenyt kiertämään samaa reittiä, mitä käveltiin), mutta dami ei tullut ihan perille asti. Tätä tapahtuu usein vedestä noustessa. Pitäisi keksiä tuohon jotain.

 - 4:n damin kellotaulu. Jätin keskelle istumaan ja vein damit itse. Seuruututin ensin damien ohi. Alku meni hyvin, mutta parille damille karkasi. Uusi, onnistunut kierros perään. Sitten haki kaikki damit, hyvin meni luovutuksineen kaikkineen.

 -yksi muisti/ohjaus sumuisella niityllä, joka oli sumun vuoksi myös muistiharjoitus ohjaajalle... Oikeaan suuntaan lähetin ja hyvä palautus/ luovutus :) Sitten illalla agiin!


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Riistaonnea!

Riistavuosi lyhyesti
Riista on ollut pieni huolenaihe. Ensinnäkin kun ei etukäteen ole ollut mitään käsitystä näistä riistakuvioista saatikka kykyä arvioida, mitä oma koira tarvitsee riistatreenin suhteen. Ja ohjeita ja näkemyksiäkin on yhtä paljon kuin neuvojia. Ja neuvojen skaala on vaihdellut siitä, että "pitää ehdottomasti näyttää sitä varista vähintään kerran viikossa" siihen, että "no kunhan ennen taippareita vilautat vaakkua kerran".  Lisäksi yksi kouluttaja kehotti jo huolestumaan tilanteesta, kun varis ei maistunut 8 kk:n ikäiselle koiralle.

Tuntuu, että olisin näyttänyt riistaa koiralle todella vähän, mutta nyt listatessa vuoden saldoa huomaa, että on sitä jotain tehty.

Varis: kantoi varista leikityksen jälkeen kasvattajalla 4-5 kk:n ikäisenä lyhyen matkan. Sitten tulikin piiiitkä ällötyskausi. Tässä välissä olin näyttänyt varista ehkä n 4-5 kertaa. Aluksi oli aina kiinnostunut, mutta jos erehtyikin maistamaan, tuli teatraalinen "yök". Kerran taisi merkata variksen päälle. Aloin jo mielessäni perumaan kesän taipparisuunnitelmia...kunnes -> katso alempana tämän päivän treeni :)

Lokki: lokkeja en ole saanut hankituksi. Yhden rannasta löytyneen, hyväkuntoisen, tuoreen kuolleen lokinpoikasen toi rantavedestä pentuna. Syksyllä yhteistreeneissä myös raahasi yhtä lokkia varovaisesti siivestä rantavedestä. Nyt pääsiäisenä yhteistreeneissä kantoi maalla isoa lokkia, kun oli ensin leikitetty ja sitten annettu toisen koiran ottaa lintu nenän edestä.

Kani: Syksyllä otti spontaanisti pienen pupun suuhun ja palautti. Loppusyksystä myös teki itsenäisesti n 50 m jäljen palauttaen pupun. Pääsiäisenä oli yhteistreeneissä sitten iso kani. Tämän kanssa piti vähän ensi leikkiä ja sitten käyttää vielä kateuskorttia, eli toinen koira näytti, miten homma hoidetaan. Jäljen päässä avustaja auttoi koiraa hieman ja tulihan se kani sitten sieltä.

Fasaani: 2 kertaa olen fasaania näyttänyt ja sen kanssa ei ole ollut ongelmaa.

Harakka: syksyllä näytin harakkaa kerran. Sama reaktio, kuin varikseen, eli kiinnosti kyllä, mutta suuhun ei halunnut ottaa.

Tämän päivän treenit


Otin eilen variksen sulamaan. Iltamyöhään leikin sisällä kohmeisella variksella. Kiinnosti kyllä, mutta suuhun ei kunnolla ottanut. Jätin sulamaan ulos hissukseen. Tänään ennen uloslähtöä vähän taas leikitystä. Nyt jo hiukan innokkaammin tökki kuonolla. Ja vihdoin ja viimein raahasi varkiksen siiven reunasta ilmeellä "no tässä tämä nyt sitten on, olepa hyvä vaan". Voi sitä ilon määrää :)

Treenit :
 -yksi malttiharjoitus, eli koira istumaan ja viskelin dameja lähietäisyydelle. En tehnyt mitään kovin pahoja, nenän ohi meneviä heittoja. Pysyi paikallaan. Hyvä.

-seuraamista ja linjaa. Tai ensin vaan seuraamista, ja ohjaaja haki itse damin, kun seuraaminen oli huonoa (jokin haju lammen rannalla veti puoleensa). Yksi onnistunut setti.

-hakuruutu. Koira puuhun kiinni. 6 damia, 1 kanidami ja varis hakuruutuun. Hyvää hakua teki. Ensimmäisenä tuli dami. Sitten upeasti varis (jee!), tosin jätti n. metrin päähän. Sitten kanidami hakualueen kauimmasta nurkasta ja sitten vielä yksi dami. Meni vauhdikkaasti. Ei vaihtanut dameja (keksi pääsiäisen yhteistreeneissä vaihtamisen ilot...). Kerran oli lähdössä dami suussa jatkamaan hakua, mutta kevyellä "eillä" lopetti ja palautti.

-sitten variksella vielä yksi nouto vedestä (palautti metrin päähän). Yksi muisti/linja, pudotti vahingossa palauttaessaan puoliväliin, eikä enää osannut ottaa suuhun. Sitten vielä toinen muisti/linja, palautti variksen suoraan käteen eteen istuen.

Yhteenvetona: usko siihen, että ollaan kesällä riistan osalta valmiita taippareihin palasi. Seuraamisessa (nomen yhteydessä) hommaa. Monessa muussa ympäristössä seuraaminen sujuu paljon paremmin.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Taipparikurssi 1/4

Tänään alkoi odotettu UMN:n taipparikurssi. Yhteenvetona voi sanoa, että paljon huonomminkin olisi voinut mennä. Yhteistreeni nomehommissa on vielä niin jännittävää ja harvinaista herkkua, että mitä vaan voi tapahtua...

-Yleinen käytös: olihan tuota säntäilyä ja hyppimistä, välillä piippaamista, mutta pääosin oli kuitenkin suht rauhallinen (Merlinin mittakaavalla). Ei karannut kenenkään ihmisen tai koiran luokse, mikä oli jo saavutus sinänsä.

-Luoksetulo: testinä yksi luoksetulo. Koira istumaan ja kutsuttiin luokse. Muut koirat olivat sivummalla, mutta näkösellä.  No problem.

-Seuraaminen hihnassa: seuraamista yksin ja pujottelua. Vähän venkoilua oli, joten hihnan laitoin sitten ihan kallon juureen. Ja tulihan tämä sitten siinä vierellä. Häiriössä treenatessa tämä on siis suurin kompastuskivi, ja tästä saatiinkin kotiläksyä. (Toko-seuraaminen menee paljon paremmin ja usein on tullut houkutukseksi käyttää samaa käskyä nomessa...)

-Seuraaminen ilman hihnaa. En uskaltanut tehdä, kuin lyhyen pätkän ilma hihnaa. Ei mitään täydellistä, mutta ei karannut :)

-Yksi muisti/ohjaus. Seuraaminen välissä ihan varmuuden vuoksi hihnan kanssa, vaikka tätä ollaa aika paljon tehty yksin. Ihan ok, vauhdikkaasti toimi ja ilman kutsua palautti. Keksi nyt taas jostain syystä mennä ensin pari metriä ohi ja sitten vasta luokse. Tämän luulin saaneeni jo karsittua pois. Luovutus hyvin eteen istuen.

-Yksi markkeeraus. Vaikka karkaamisongelmaa ei markkeerauksissa ole ollut, niin turvauduin taippariotteeseen. Hyvin tuli ilman pilliä, mutta porhalsi taas vähän ohi ja sitten vasta eteen istumaan. Ehti pudottaa damin maahan eteeni.

Kokonaisuutena ihan positiivinen alku. Ei käynyt moikaamassa heittäjää, koiria tai ihmisiä, mikä oli suurin pelko. Odottelu ja seuraaminen enemmän tai vähemmän hötkyilevää, mutta työtä tehdessä keskittyi hyvin. Kiva aina näissä huomata, ettei ei se muillakaan täydellisesti mene (huom. mukana ei ollut käyttölabukoita..).

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Blogi käyntiin koirahierojalla!

No, niin. Nyt sitten minullakin on blogi. Toki sisällön suhteen vielä raakile, mutta päätinpä julkaista ensimmäisen blogitekstin jo nyt.

Merlin on siis vuoden ikäinen flattipoika. Ihan ensimmäinen koirani. Blogin pistäminen pystyyn kävi mielessäni jo vuosi sitten, mutta tuolloin en tiennyt, mitä siihen olisi aivan keltanokkana rustaillut. En tiedä, onko tieto tai taito siitä lisääntynyt, mutta nyt toisen flatin tullessa taloon, voi kai jo kutsua itseään koiraharrastajaksi.

Pitkään on ollut tarkoituksena merkata treenejä ylös johonkin exel-tyyppiseen taulukkoon. Yllättävän nopeasti unohtaa, onko edellinen hakuruutu tehty 1 vai 3 viikkoa, vai kenties 3 kuukautta sitten. Jospa tälläinen blogi sitten palvelisi treenipäiväkirjan tarkoitusta ja voisipa tuoda vielä lisäpotkua treenaamiseen ja puuhailuun.

Merlinin kanssa harrastetaan monipuolisesti, muttei tiukkapipoisesti. Kokeillaan kaikkea kivaa, ja katsotaan mistä innostutaan. Aikomuksena on startata kokeissa niissä lajeissa, joissa se näyttää mahdolliselta. Pitkän tähtäimen tavoitteita ei vielä ole, vaan mennään yksi välietappi kerrallaan.

Tänään olimme ensimmäistä kertaa koirahierojalla. Aluksi Merlinille tehtiin esitutkimus, jossa todettiin lihaksiston ja rakenteiden olevan erinomaisessa kunnossa! Tunnin hieronnassa ja venyttelyjen lomassakaan ei erityisempää ilmennyt. Lannerangan seudussa oli aivan pientä lihasjumia, mikä on tyypillistä koiralle kuin koiralle. Rintalihaksissa myös aavistus kireyttä. Liikkuvuus todettiin oikein hyväksi (yleensä ei noutajalla mikään ongelma). Ensimmäinen hierontakerta oli aika jännää, eikä Merliniä huvittanut olla aina kylkiasennossa. Olisi ollut kivempaa kiehnätä ja painia... Loppupäivä olisi tarkoitus levätä ja tehdä pieni palautteleva hihnalenkki. Huomenna sitten ensimmäiselle taipparikurssikerralle!