Ja lisää hyppelyä!

Näiden kolmen päivän aikana on varmaankin treenattu agilityä enemmän, kuin 2 viimesen kuukauden aikana yhteensä. Ja onhan sitä nyt jotain saanut aikaankin. Eli tänään taas omatoimiset agilityt. Molemmat koirat pääsivät kentälle 3 kertaa.

Ja kuten yleensä omatoimivuorolla, tein radanpätkiä niillä esteillä, mitä edellinen oli kentälle jättänyt. Pääosin tein aika helppoja ohjauksia, ja lyhyemmissä pätkissä tein Merlinin kanssa haastavampia koukeroita.

Pääpaino oli kuitenkin A-esteellä ja kepeillä, joita tein osana rataa eri suunnista. Merlin pysyy jo paljon paremmin alastulossa paikallaan, mutta huomasin, että se tulkitsee selän kääntämisen vapautukseksi. Naama Merliniin päin voin liikkua, tehdä harhautuksia ym. Pitää siis treenata ja treenata vaan lisää. Kepeistä otin 2 verkkoa taas heti pois. Yritin ottaa kolmannenkin, jolloin tuli toiselta puolelta 4 välin verkoton kohta. Tämä sujui vain niin, että kuljin sinä ihan vieressä. Idea kuitenkin on, että koira suorittaisi kepit itsenäisesti, joten palataan siihen helpompaan versioon ja yritetään saada pujottelu lihasmuistiin.

Merlinin kanssa olen nyt omatoimivuoroille nostanut rimoja. Ohjatuissa treeneissä tehdään n 55(-60) cm korkeudella ja haastavilla radoilla näilläkin korkeuksilla pudottelee ajoittain. Helpommilla radoilla taas nostan nyt sinne maksimin lähelle ja laitan rimoja vinoon. Lisäksi tehtiin tänään hyppytekniikkaa kolmella tavalla a) 5 estettä peräkkäin (etäisyytenä mun 9 askelta), korkeus 40 cm. Ja ponnistaa siis suoraan alastulosta. On kehittynyt tässä. b) tuplaetäisyydellä 3 estettä, maksimikorkeudella. Hyvin pysyy rimat ja ihan hyvältä tekniikkakin näyttää mun harjaantumattomaan silmään. c) okseria maksimikorkeudelta paikaltaan. Kun teimme tätä vuosi sitten, Merlin toi vielä takajalat mahan alle hypyn aikana (=väärin). Nyt ne ojentuivat taakse kuten kuuluukin.

Gwendan kanssa rimat ovat nyt 30-40 cm:n korkeudella. Teimme saman hyppytekniikkaharjoituksen (a), kuin Merlinin kanssa. Gwendalla etäisyytenä 6 askelta ja korkeutena 30 cm (ehkä matalampi olisi ollut ensimmäisellä kerralla parempi). Oli jännä huomata ero Merlinin (jolle harjoitus on jo tuttu) ja Gwendan välillä. Ei se ole helppoa alkuun ollenkaan, palkkasin alkuun 3. esteen jälkeen, sitten 4. esteen jälkeen ja sitten loppuun. Ensimmäiset 3 estettä meni hyvin, mutta loppu oli vaikeampi. Yritti mm. mennä riman ali :). Mutta kyllä sitten alkoi rullaamaan.

Keppejä verkoilla osana lyhyttä rataa, 2 verkkoa poissa. Hyvin meni. A-esteellä alastuloja ja pari kertaa koko A-este (vaikka Gwenda on vasta alle 9 kk, en usko sen menevän rikki parista kerrasta...). Pussia ensimmäisen kerran ilman, että kukaan piteli kangasta. Pieniä ohjauskuvioita. Gwendan kanssa kaipaisi ohjattuja treenejä nimenomaan ohjauksessa. Gwenda tykkää selkeästi enemmän muista, kuin hyppyesteistä, joten pitäisi saada motivoitumaan ja löytämään vauhtia hyppyihinkin.

Mutta kyllä tuo agilitykärpänen näyttää purreen Gwendaankin. Pohdin nimitäin vielä pentukurssilla, että onko tässä harrastuksessa tämän koiran kanssa mitään järkeä, kun koira tuntui niin passiiviselta (kun nome-treeneissä ja muutoin ulkona vauhtia ja virtaa kyllä riitti).

Mutta kyllähän Gwendakin tästä tykkää. Alkuverryttelylenkillä nimittäin ihmettelin, että mikä koira seisoo meidän kentän oven edessä? Gwendahan se siellä jonotti, eikä haluaisi mennä tauolle ollenkaan. Tämä pikkuinen on vaan niin erilainen, tekee hommia aika vakavana ja mietteliäänä. Mutta leluilla palkaantuu koko ajan paremmin, joka tuo myös vauhtia. Luulen, että Gwendalla vauhti tulee kasvamaan sitten varmuuden myötä. Gwenda nimittäin hidastaa heti, jos ei ole ihan varma, mihin pitää mennä. Merlin taas oli samanikäisenä sellainen, että meni joka suuntaan 5 metriä ohi. Ja koko ajan täysillä.

Nyt alkoi virallisesti talvi, joka tietää meillä nome-treenien vähenemistä (tosin marraskuussa laiskotellessa ei olla kovin paljon enää treenattukaan). Toki lumessa pystyy jotain treenaamaankin, mutta ihan virkistävää tehdä jotain muuta. Jos nyt saisi tätä agilityjuttua jatkettua tehokkaammin ja sen lisäksi talvella on aikaa opetella sisällä kaikkea hyödytöntä ja hyödyllistä. Agilityn suhteen en vieläkään oikein tiedä, haluanko harrastukselta muuta, kuin yhteistä kivaa. Tulevaisuus näyttää, onko meistä kisaamaan. Mutta tämä on niin hyvä harrastus sekä yhteistyön, että koiran ja ohjaajan liikunnan kannalta, joten ilman muuta jatketaan treenausta.

Tehopäivä

-Eilen ja tänään omatoimiagit. Merlinin kanssa eilen oli vuorossa kontaktien treenausta, erilaista lyhyttä ja helpohkoa radanpätkää, etenemistä ja pieni hyppytekniikkaharjoite. Muutoinkin laitoin aitojen rimat vinoon, jotta koira joutuu vähän miettimään niitä rimojakin. Alkuun pudotteli, mutta alkoi sitten petrata. Hyppytekniikkaharjoituksena oli 5 aitaa peräkkäin 40 cm korkeudella niin että suoraan alastulosta piti ponnistaa.

Tänään päästiin tekemään kepejä verkoilla. Tein aina osana lyhyttä rataa. Otin kaksi verkkoa lopulta pois, ja homma rullasi ihan hyvin. Ensi kerralla voi taas ottaa yhden verkon pois. Muutoin jatkoimme samantyyppistä settiä, kuin eilenkin. Alkaa nuo kontaktitkin sujua hiukan paremmin.

Gwendan kanssa piiitkästä aikaa agilitykentällä molempina päivinä. Tyttö olikin oikein täpinöissään asiasta ja tarjosi omatoimisesti kaikkia esteitä, mitä suinkin vaan muisti. Tehtiin puomia nyt kokonaisena ja kerran meni A-esteen. Vaikka Gwenda oli puomilla pentuna kävellytkin, oli se aika jännää. Tänään sujui jo paremmin.

Kepeissä lähti myös Gwendalla 2 verkkoa pois, eikä koira tainnut edes huomata asiaa. Mukava huomata, että putkikammokin oli unohtunut. Eiliseen tekstiin viitaten Gwenda palautti kaikki pallot agilitykentällä napakasti suoraan käteen...

-Molemmille myös lyhyesti noutohommia. Merlinille 3 sokkoa linjaa polkua pitkin, etäisyydet n 50-60 m. Viime aikoinahan on linjat olleet pääosin motivoituja. Hyvin irtosi ja eteni. Lisäksi 3 damin hakuruutu heinikkoon, joska kaikki löytyi.

Gwendan kanssa motivoitu linja ja kerran oikea ja vasen erikseen. Sitten vielä niin, että molemmilla puolilla oli damit. Oikein meni. Ja positiivista oli, että muutama dami tuli ihan käteen asti. Lukikohan Gwenda mun eilisen vuodatukseni luovutusprobleemista... :)

-Ja viimeisenä Merlinille vielä ohjattu agilitytreeni. Nyt päästiin jo niin pitkälle radalla (16. esteelle), että olisi taas järkevää rustailla ratoja ylös (etenkin sitä, miten niissä ohjattiin..). Ohjaajakin sai vähän kehuja kehittymisestään. Lisäksi testattiin, tarvitseeko Merlin A-esteelle ylösmenoon pysäytystä. Pitäisi kovemmastakin vauhdista osua kontaktipinnalle, joten jätettiin se nyt pois. Puomi onkin sitten erikseen...

Aksaa ja luovutuspulmia

Tiistaina Merlinillä oli ylimääräinen agility. Aika helppo, lyhyt rata ja taas pääsi nauttiumaan vaan siitä tekemisen riemusta. Tosin kontakteja pitäisi päästä treenaamaan, kun ovat kovaa vauhtia unohtumassa. Tällä kertaa keinu tuotti ongelmaa eikä malta pysyä alastuloissa.

Gwendan kanssa eilen ulkona ja tänään sisällä vähän noutoa, muistia, pitoa ja satunnaisia temppuja. Dami on kyllä hyvin löyhästi suussa, saas nähdä, kuinka pitkään tätä luovutusasiaa joutuu jauhamaan. Palkkaan Gwendan aina palautuksista, koska tällä omapäisellä tytöllä näkyy eleissä aika usein se harkinta, että "palauttaako vai eikö palauta". Ja sitten, kun palauttaa, se sylkäisee damin hyvin nopeasti ja hamuaa sitä palkkaansa.

Toisaalta haluaisi palkata jo palautuksesta (vaikka luovutus tökkii), mutta sehän vaan vahvistaa sitä tiputtelua. Välillä olen otanut damin vähäeleisesti maasta ja pyytänyt koiran sivulle, josta sitten palkannut. Tänään sisällä odotin, että koira ottaa damin uudestaan suuhun ja palkkasin onnistuneesta luovutuksesta. Jossain olen tosin lukenut, että noutoharjoituksissa ei pitäisi niin jumiutua siihen luovutusosuuteen, koska koira saattaa hidastaa palautusvauhtia. Ja sitten luovutukset ja pitotreenit olisivat erikseen. Meillä ei nämä pitotreenit vaan tunnu edistyvän. Tosin jos damin vaihtaa johonkin pehmeämpään, pysyy se paremmin suussa.

Kyllä tämä Merlinin kanssa oli silloin niin helppoa... Kyykkyyn vaan ja koira tuli dami suussa syliin. Oli helppo tosiaan vastaanottaa se koira, eikä niinkään damia. Gwenda taas on sellainen hiukan pidättyväisempi, joka ei syliin asti muutoinkaan hyppää. Siinä tulee helpommin hamuiltua sitä damia, kun koira jää metrin päähän (ellei ole jo aiemmin tiputtanut damia).

Muutoinkin Merlin on ollut jo ihan pikkuisesta asti sellainen, että tuo kaiken mulle aivan onnessaan. Gwendan kanssa voi varmaan laskea yhden käden sormilla ne hetket, kun se on vahingossa tullut jokin esine suussa oma-aloitteisesti lähelleni.

Vesitreeniä

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on ollut muutamia pikkutreenejä. Lähinnä eteenlähetyksiä molemmilla koirilla ja kaikenlaista temppuilua. Gwenda on muun muassa oppinut myös sulkemaan ne kaappien ja laatikoiden ovet. Eilen Merlin pääsi taas tauon jälkeen agilityradalle, ja saatiin ihan 14 esteen pätkä tehtyä kunnialla. Kepeissä oli verkot, joten niitäkin teimme radalla :) Ansaittiin joku positiivinen kommenttikin.

Tänään oli sitten ihan kunnon nometreenit Merlinille. Oli taas oikein kuuliaisella päällä ja seurasi mallikkaasti. Koska lähdin nyt treenaamaan kotiovelta, olivat hakuruudut ja linjat motivoituja. Yksi suora linja erikseen ja kaksi 180 asteen kulmassa.

Varsinainen aihe oli vesiohjaus pienellä, pitkulaisella lammella. Suunnitelma: menen koiran kanssa lammen toiselle puolelle heittämään damin lähes keskelle lampea ja sitten lähettämään toiselta puolelta.

No, damihan jäi toiselta puolelta katsottuna aivan rantaan. Ei koira oikein irronnut, kun matka olikin aika pitkä, eikä nähnyt damia lainkaan. Lopuksi lähti selkeästi väärään suuntaan, meni kuitenkin vastarannalle. Lopuksi dami nousi lähinnä sellaisen haun näköisen suorituksen tuloksena. Välillä saatoin kuvitella koiran noudattavan suuntakäskyäni.. Palautti sentään vettä pitkin.

No, tehtiin sama toisaalla, mutta kirkaalla vesidamilla. Ongelma oli nyt taas se, että lahettää piti kaislikon läpi. Ei irronnut. Heitin sitten yhden damin samaan suuntaan, jonka toi ensin. Sitten lähetys samaan suuntaan. Koira irtosi ja juuri uskon loppuessa keskellä lampea havaitsi damin vastarannalla. Palautus maan kautta.

Lopuksi hakuruutu rannassa. Sai hakea 5/6, vika nousi sitten vielä yhdessä etsiessä.

Gwendan kanssa oli enemmän sellaista leikkiä. Eri temppujen muistelua, malttia, pari suoraa linjaa. Lopuksi motivoitu hakuruutu. Sai hakea 3/5. Ympärillä ulkoili muita koiria häiriönä, mutta eivät häirinneet typyä.

Lyhyesti mutta ytimekkäästi

En tiedä voiko tätä treeniksi kutsuakaan, mutta parit markkeeraukset lyhyesti niityllä:

Merlin: Markkeeraus kiven juureen. 10 metriä seuruuta ja markkeeraus puun läheisyyteen. Matkaa noissa oli ehkä n 60 metriä. Ensin lähetys jälkimmäiseen ja sitten kivelle. Muutoin meni mainioisti, mutta jälkimmäisen palautuksessa oli mennä tarkastamaan niitylle ilmaantuneen koiran.

Gwenda sai noutaa puolet heitoista. Pidin taipparioteessa. Eli ensin hetto kivelle, jonka hain itse. Seuraavan sain noutaa suoraan. Sitten heitto sinne puun lähelle, jonka taas hain itse. Seuraavan heiton jälkeen ensin muutama askel poispäin ja sitten lähetys noutoon. Hyvin tämä malttaa paikallaan ollessa eikä ole hötkyilemässä. Mutta se pois päin kävely markkeerauksen perään on raastavaa pikkuiselle.

Löysäillään

Tässähän tuli parin viikon treenitauko niin, että hurahti! Ensin matka, sitten lusmuilua, sitten taas muita rientoja ja eiliset agilitytreenit jäivät väliin flunssani vuoksi.

Tänään olikin suuret suunnitelmat: Ensin nomeilua, sitten agilityyn ja lopuksi pitkä lenkki vapaana ennen illan menoja. Homma kaatui siihen, kun vietyäni osat tavaroista autoon, huomasin koirien sekä kotiavaimieni jääneen kotiin. Prkl. Vihdoin kotiin päästyäni oli noista aikaa enää yhteen.

Jätettiin (taas) agility väliin, koska muutoin Gwenda olisi joutunut olemaan koko illan autossa. Tein pikaiset nometreenit molemmille. Gwendalle maksimissaan 25% noutoja heitoista. Yksi motivoitu linja. Sitten täytettiin Merliniä varten hakuruutua, joten taas sitä malttia. Gwenda sai hakea 3/6. Kaikista lähimmät tuli. Kerran vaihtoi damia. Sisällä tehdyt pitoharjoitukset eivät aivan vielä ole tuoneet tulosta... Palautus tulee suoraan, mutta aika hyvin roiskaisee siihen eteen.

Merlin oli niin täynnä intoa tauon jälkeen, että jonkin aikaa sai ihan rauhoittua seuruuta ja paikallaoloa tehden. Pojalle yksi n 40 metrin sokko linja (tosin muistipaikkaan) ja yksi 50-60 metrin motivoitu linja. Hakuruudusta löytyi 5/6. Yksi jäi pimeyden tullessa ikuisesti kaislikkoon. Oli kyllä aika vaikeaa maastoa.