Pikkupuuhailua

Gwenda-tyttö täytti tänään 11 viikkoa. Pikkuinen on osoittautunut mitä mainioimmaksi veijariksi. Tämä(kin) on oikein nopea oppimaan. Varmastikaan en ole ehtinyt käyttää tähän aivan niin paljon vielä aikaa, kuin Merliniin vuosi sitten, mutta huomaamatta sitä onkin tullut jo opetettua yhtä sun toista.

Gwendalla on kyllä nopeat hoksottimet (niin kyllä oli Merlinilläkin). Vaikka Merlinkin oli pentuna ihan hyvä keskittymään, niin Gwenda kyllä on osoittautunut keskittymiskyvyltään ihmeen hyväksi. Teimme päivällä kahdenkeskisen puuhalenkin parhaaseen ulkoiluaikaan. Rantapuistossa vilisi koiria, pyöräilijöitä, ihmisiä lapsia, kalastajia yms. Ja Gwenda seurasi koko ajan silmä kovana, mitä pääsisi tekemään seuraavaksi. Ja paljonhan me tehtiin siihen nähden, kuinka vauva tämä vielä on. Mutta silti pikkuinen olisi vaan halunnut lisää ja lisää.

Näytin vähän damia. Tuo spontaanisti syliin ilman kutsua. Tein myös luoksetuloa pillillä ne pari kertaa, kun koira sattui jäämään edes vähän jälkeen.

Varsinainen teema oli seuraaminen (jota koira teki lähes koko ajan tiiviisti, vaikkei ollutkaan käskyn alla..). Merlinilläkin olen vaihtanut siihen yhden käskyn, "sivu". Se tarkoittaa paikallaollessa perusasentoa, ja ilman uutta käskyä seurataan. Sama käsky on jokaisessa harrastuksessa/tilanteessa. Gwendalla se tulee hyvin luonnostaan, ei tarvitse oikeastaan namilla houkutella. Jos asento on vino, korjaus onnistuu vaan kädellä (ilman namia) ohjaamalla. Ja liikkeelle lähdössä tämä vaan tulee mukaan...ja pysähtyessä istuu perusasentoon. Missä välissä me ollaan tämä muka opeteltu?

Toisena, tarpeeksi erilaisena juttuna tehtiin maahanmenoa. Tätä ollaan tehty aika vähän. Ajoittain menee hyvin pienillä avuilla, lähinnä vartalon asentoa muuttamalla. Usein ensimmäinen maahanmeno pitää näyttää vähän voimakkaammin kädellä.

Merlinin ollessa juoksulenkillä käytin myös omaa aikaamme hetken hyväksi. Kokeilin mielenkiinnosta kanidamia, joka on aika iso. Ja tämähän toi sen ylpeänä syliin :) Sitten osan iltaruuasta sai ripoteltuna lattialle "etsi" -käskyn kera. Pohdin, että aloitanko lähihakupillityksellä, vai suullisella käskyllä. Päädyin jälkimmäiseen.

Mökillä aloitettiin viikonloppuna myös pysähtymisen opettelu, ihan yksi sessio tehtiin. Sitä on tarkoitus jatkaa. Istumisessa ollaan nyt treenailtu kestoa ja etäisyyttä. Ruokakupilla myös odottamista harjoitellaan joka kerta.

Tätä kun lukee itse, niin ihmettelee, että missä välissä me ollaan noin monta asiaa opeteltu! Pienessä kaksiossa toisen nuoren koiran kanssa on vaikeaa löytää sitä kahdenkeskistä aikaa. Jostain sitä on sitten kai revitty ne pari lyhyttä tuokiota päivässä. Ja kun tämä pieni pentu on sellainen sieni, joka vaan janoaa oppia ja tarjoaa itse aktiivisesti juttuja.

Merlinillä on ollut nyt vapaapäivä. Lenkkeilyä lähinnä ja tehtiin pari kertaa kontaktin alastuloharjoite. Tuon kanssa pitää taas aktivoitua tekemään se päivittäin... Ja muisteltiin myös näyttelyseisomista. Nyt ei ole ihan näyttelykunnossa, kun on aika laihana. Tässä viime viikkoina on ollut muutama syömättömyysjakso ja muutenkin hoikalla koiralla tippui painoa 2 kg. Kuvissa ei niin hoikalta näytä, mutta märkänä on tosi kaponen ja joku kylkiluukin hahmottuu... Nyt taas ruoka onneksi maittaa ja painoakin tullut lähes kilo takaisin.