torstai 3. toukokuuta 2012

Valmiina kisaan (!?)

Tänään oli tunnollisena ihmisenä tarkoitus mennä sekä agilitytreeneihin (klo 17-18) ja siihen viereen taipparikurssille (klo 18-). Olin sitten taas viime tipassa kotona, jolloin joko laiskuus tai järki iski. Halusin panostaa kuitenkin tuohon nome-treeniin, joten jätin agin väliin. Ehkä koiran pää olisi kestänyt peräkkäiset treenit, mutta ohjaajan pää sitten ei.

Treeneihin menin kuitenkin vähän itseäni syyllistäen, kun missattiin se agility, mutta palasin kotiin paljon paremmalla tuulella.

Tehtiin hakua. Jos viimeksi kehaisin, että hakuruutu oli olevinaan iso ja koiraa ei koko ajan edes nähnyt, niin nyt oltiin sitten ainakin ryteikössä ja ruutu oli vielä isompi. Olimme taas melkein viimeisiä, joten odottelua riitti (enemmän tai vähemmän rauhattomissa tunnelmissa). Välillä pyysin odottamaan sivulla, mutta ajoittain teki metsurin hommia ja kuopan kaivuuta siinä vieressä. En puuttunut. Tämäkin on parempi, kuin muiden koirien perään hötkyily ja piippailu.

Merliniä varten laitettiin 5 damia ruutuun. Itse vein kaksi, koira odotti kytkettynä. Ja sehän meni ihan täydellisesti! Lähti ohjuksena metsään. Ennen ensimäistä palautusta pohdin, että mihin menen vastaanottamaan damit, ettei koira lähde takana olevien koirien luokse. Kouluttaja käski luottaa koiraan ja antaa sen tehdä rauhassa töitä. Ja yritin sitten vaan luottaa. Ja niin ne damit vaan tuli topakasti suoraan eteen istuen. Ja muutenkin totteli aika hyvin siinä välissä. Kouluttajan ohjeesta vaihdeltiin hieman lähetyspaikkaa, jotta motivaatio pysyisi yllä, ja jottei menisi aina samaa uraa metsään. 4 damia sai hakea ja viimeinenkin tuli vauhdilla. Ihana nähdä, kun näissä ryhmätreeneissä Merlin on oikein elementissään.

Ekstrana paikalla oli yksi iso, vielä kohmeessa oleva kani. Ensin tein lyhyen linjan, mutta pupu ei noussut. Sitten kouluttaja teki markkeerauksen ja lyhyen jäljen talon taakse, jotta koira sai rauhassa pupun luona miettiä, mitä sillä tekee. Ja tulihan se sieltä. Jalkojen juureen tiputti.

Ylihuomenna onkin sitten Uudenmaan ohjus, leikkimielinen kisa nuorille koirille. Nome-juttuja ei treenata lainkaan ennen kisaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti