lauantai 5. toukokuuta 2012

Uudenmaan ohjus

Lähdin ensimmäiseen kisaamme tietäen, että mitä vaan yllätyksiä voi tapahtua. Kuitenkin ehdin toivoa, että jos tämä tekisi edes lähelle sitä tasoa, mitä on (yhteis)treeneissä tehty. Jos tehtävät jakaisi osiin, niin alkuosat sujuivat täydellisesti, mutta sitten tulivat kuvioon palautusongelmat. En osaa ihan täysin sanoa, että johtuiko nämä ongelmat koiran kokemattomuudesta/perustottelevaisuuden opetuksen aukoista/murrosiästä vai ohjaajan jännityksestä. Ehkä vähän kaikkea?

Tohon murrosikään liittyen nimittäin on alkanut tulla hieman tällästä käskyjen kyseenalaistamista. Ja siitä tulee helposti kierre, kun oma äänensävy tiukentuu ja sitten kummallakaan ei ole kivaa.

Kilpailunumeromme oli 1. joten aloitimme markkeeraustehtävän. Ojan taakse pellon reunaan tuli 2 ykkösmarkkeerausta. Molemmille eteni suoraan ja vauhdilla, mutta palautuksessa tulikin ongelmaa. Ensimmäinen piti tarkistaa ihan videolta, että mitä kaikkea siitä ehti tapahtumaan. Videolta huomasin, että jäi ensinnäkin alussa ihmettelemään kovasti, minne isäntä(=kuvaaja) jäi. Ensin näytti hyvältä: eteni nopeasti damille, lähti palauttamaan alkuun hyvi, kunnes teki kaarroksen heittäjän suuntaan, mutta pillityksellä tuli kohti. Meni sitten ohi, meni katsomaan kuvaajaa ja jotain kiveä. Juoksi takaisin heittäjän luokse, jonne jätti damin ja tuli pillillä takaisin. Sitten lähetin uudestaan, palautuksessa tuli pari metriä ohi ja sitten luokse. Toinen markkeeraus meni paljon paremmin. Palautus ei ollut aivan suoraviivainen, mutta palautti sitten. Varmuuden vuoksi hiukan peruuttelin.

Sitten odottelun jälkeen mentin ohjaukselle. (tästä ei videota, isäntä jätettiin nyt varmuuden vuoksi autoon..) Koira jätettiin paikoilleen ja dami vietiin itse n. 50 metrin päähän. Koira pysyi hyvin paikoillaan, eteni suoraan, poimi damin heti, palautuksessa meni pari metriä ohi tarkastamaan tuomarin eväät, mutta palautti sitten.

Haussa oli tarkoitus vuorotellen toisen koiran kanssa hakea metsästä dameja (10 damia metsässä, molemmat hakee 3). Koira piti pitää vapaana ensimmäisen palautuksen jälkeen myös odotellessa, apua! Hakua teki nopeasti ja varmasti. Lähti palauttamaan ilman pilliä, mutta sitten taas ilmeisesti hämmennys suuresta ihmisjoukosta takana iski. Kierteli hiukan takaani, mutta sitten palautti. Vapaana seuraamisessa syöksyi moikkaamaan mukavalta näyttävää katsojaa. Saatiin sitten pitää koira kiinni... Onneksi, koska olisi tasan tarkkaan syöksynyt sinne toisen koiran perään hakuruutuun.
Toisessakin haussa oli itse hakutyö erinomaista. Palautuksessa meni ohi, jolloin toinen mukana ollut koira karkasi tämän luokse ja vei damin. Näillä koirilla leikki loppu sitten siihen...

Arvostelu löytyy tuolta Merlinin arvostelut-sivulta. Ja video linkistä. Ainakin komiikkaa riittää.

Video markkeerauksesta

Nämä kisassa ilmenneet palautus- ja hallintaongelmat pisti kyllä miettimään sitä, että pitäisikö vaan lisätä ryhmätreeniä, jotta tottuisi siihen taustalla olevaan ihmisjoukkoon ja sivussa olevaan kuvaajaan. Vai pitäisikö vaan treenata yksin rauhassa tämän murrosiän pahimman vaiheen yli. Rupeanko nyt vaan vaatimaan tuota perustottelevaisuutta vieläkin tiukemmin (vaikka välillä koiraa ei näytä lainkaan kiinnostavan), vai jätänkö sen hetkeksi unohduksiin, jottei menisi vänkäämiseksi. Sillon, kun palkkio on tiedossa, niin motivaatiota kyllä löytyy, mutta en halua lähteä siihen, että houkuttelisin koiraa lelulla/namilla. Se on selvä, että nyt ennen damijuttija pitää edelleen tehdä niitä maltti- ja tottisjuttuja. Ja tälle koiralle onneksi se edessä oleva työ toimii palkkiona.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti