torstai 20. kesäkuuta 2013

Ohjausjuttuja

Treenasin eilen yksin molempien koirien kanssa. Merlinin treenissä oli jokin ajatuskin ja sydän pakahtui onnesta, kun Merlin yritti niin kovasti tehdä kaiken oikein, vaikka oli todella täpinöissään ja vauhti päällä. Muutoinkin pitää mainita, että Merlin on kypsynyt ja rauhoittunut viime aikoina. Suhtautuu muihin koiriin jo paljon rauhallisemmin. Kokeissa ei ole niistä välittänyt ja on suhtautunut ystävällisesti luokse tulleisiin koiriin. Kun vielä talvella tuntui ajoittain siltä, ettei tämän kanssa nomeharrastamisesta tule ikinä yhtään mitään, niin nyt tuntuisi ensi kesän avo-startit ihan mahdollisilta. Nyt vaan paljon sitä paritreeniä kehiin.

Tein Merlinin kanssa erilaisia ohjaus/vaihtamattomuusharjoitteita. Oltiin veden äärellä ja ajoittain damit olivat vedessä/kaislikossa. Ei mitenkään kuumunnut veteen, vaan meni aina juuri sinne suuntaan, kuin halusinkin. Kaikki palautukset vedestä tuli ravistamatta käteen pitkän matkaa maalle. Jippii! Tämähän alkaa sujua.

Yksi harjoite, mitä teimme oli sellainen, jossa koiran palauttaessa damia heitin uuden damin pöpelikköön isolla kaarella. Ensimmäinen dami veti puoleensa, mutta kiellon myötä ymmärsi idean. Seuraavissa pysähtyi aina paikoilleen katsomaan damin putoamispaikan ja jatkoi sitten damin palautuksen loppuun. Jätin koiran istumaan, vaihdoin itse paikkaa ja suuntamerkillä lähetys taas damille. Näin homma pyöri.

Lisäksi teimme taakselähetyksiä, joiden palautuksissa juoksi vielä toisen damin yli/ohi. Ei ajatellutkaan vaihtoa. Välillä laitoin noutamaan tämän minun ja koiran välissä olevan damin. Hyvin pysähtyi pilliin ja nosti lähihakupillityksellä.

Lopuksi ohjaus treenin alussa jätetylle muistidamille. Oli kovin irtoavalla päällä, kun lähetysasentoon kumartuessa koira oli jo lähdössä. Merlin huomasi kyllä jo ilman sanomisia asian ja palasi kiltisti viereen.. Mutta kun tämä toistui ja toistui, tein pelkkää lähetysasennossa olemista ja palkkasin namilla ihan siitä paikallan olosta. Lopulta pääsi ihan luvan kanssa lähtemään.

Gwendan kanssa suunnitelma oli hatarampi. Halusin ensin nähdä, miten äänekkäällä päällä koira on. Vaimeaa vinkumista ajoittain, joka lievittyi. Ihan vaan kuumenemisesta oli kyse ja vesi selkeästi kuumentaa ja jännittää. Kerran karkasi veteen! Ei saanut damia, koska ei nähnyt kunnolla pudotuspaikkaa. Sain rannalla arpovan koiran viime hetkellä niskasta kiinni, itse vähän kastuin...

Treeni kehkeytyi sitten sellaiseksi, että hain itse puolet dameista. Pitänee palata tähän 50/50 sääntöön takaisin Gwendan kanssa. Suoria linjoja ja oikeaa/vasenta tehtiin. Lisäksi maalle lähetystä ennen veteen päästöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti