Tänään ajellessani taas kohti torstain "paineagilitya" huomasin jonkin olevan oudosti. Minua ei jännittänyt! En ollut lainkaan huolestunut siitä, että osataanko tänään yhtään mitään tai onkohan Merlin ihan hallitsematon. En myöskään pelännyt etukäteen sitä, että ohjaaja olisi jalat solmussa, eikä vaan ymmärtäisi ohjeita. Jee!
Ensimmäinen rata oli 7 esteen rata, jossa oli muuri ja putki. Oli vähän ongelmia paikallapysymisessä. Alkuun tuli tokalle esteelle väärin. Sitten tein esteet 1-5, palkkasin vitoselle varmuuden vuoksi. Sitten 1-7. Hyvin meni, ja se oli siinä.
Välissä menin treenaamaan sitä paikallaan pysymistä...
Seuraava oli 11 esteen setti (mukana putkea, rengas ja okseri). Ekalla päästiin alusta loppuun, pari tiputusta tuli, koska ohjaaja oli vähän jäljessä. Sitten tehtiin vielä pienemmissä pätkissä tuota, jotta saatiin korjattua lähinnä ohjaajan liikettä.
Taas oli hienoa se, että koira keskitty tekemiseen, oli motivoitunut, silloin kun puhuttiin, niin koira istui siinä edessä, eikä miettinytkään säntäilyä. Nyt se periaate, että agilitykentällä ei juosta lainkaan huvikseen tai tehdä omiaan, on alkanut kantaa hedelmää.
Illalla käytiin vielä tutkituttamassa silmät. Terveet olivat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti