Ennen agilityä oli siis tiedossa sellainen tunnin lenkki metsässä vapaana riehuen. Ja pitänee sanoa, että tämän jälkeen vire agilityssä oli juuri sopiva. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, mutta koira pysyi selkeästi edelliskertaa paremmin hallinnassa. Mertsin ja veljensä kanssa olimme nyt tarkkoja, ettei vaan tule mitään yhteenottoja. Siksipä treenasimme alkuun omilla paikoillamme sylikäännöstä hihnassa (huom. termi piti tarkistaa treenikaveri Aidanin blogista). Silloin, kun radalla pyörii samaan aikaan muita koiria ja leluja, niin Merlin palkkaantuisi kyllä niistäkin ihan yhtä hyvin, kun omistakin...
Yksi kerrallaan mennessä putki-hyppyä (sylikäännöksellä vai-mikä-se-nyt-olikaan) meillä meni oikein mainiosti. Sitä vaan ihmettelee, että miten entisenä taitolajin kilpailijana voi olla käsistään ja jaloistaan niin solmussa... Mutta Merlin teki keskittyneesti ja innoissaan :)
Awea palauttaessa yksinään kotiinsa en voinut olla heltymättä sen toiveikkaalle katseelleen.. Niinpä otin sen yökylään. Oiva mahdollisuus taas hiukan totuttaa Merliniäkin toisen koiran kanssa elämiseen ja toimimiseen. Ja Awe on niin ikionnellinen, kun saa leikkikaverin. Ja Merlinin lähes koskemattoman luukokoelman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti