Paineagility...

Torstaisin meillä on ollut Agilityakatemiassa "paineagilityksi" kutsumamme ohjattu ryhmätreeni nyt noin yhdeksättä kertaa kahdestatoista (josta pari kertaa olemme olleet poissa). Tuo nimi tulee siitä, että ensimmäisellä kerralla tunsin todellakin olevan aivan liian haastavassa ryhmässä. Kauhulla ajattelin, että tätä pitäisi kestää vielä se 11 kertaa, kun on kerran maksanutkin. Jotenkin jännitän tätä treeniä ihan kummasti. Eikä stressaamista helpota se, että ensin töistä on pakko päästä lähtemään ajoissa, jotta pääsee kotiin pakkaamaan kiireellä kamat ja sitten seisomaan ruuhkaan.

Mutta olemme kehittyneet, jännittäminen on vähentynyt, eikä valmentajallakaan tunnu menevän enää hermo meihin. Siellä on neljä koirakkoa. Yleensä ensin tehdään n. 10 esteen pätkää. Ja rata on ihan sama niille kilpailevillekin, ne vaan tekevät koko radan. Eli aika haastavia juttuja välillä. Lopuksi sitten ehtii tehdä vielä jonkun lyhemmän pätkän radasta.

Tänään lähdimme hiukan aikaisemmin muiden menojen vuoksi ja teimme vain yhden setin. 10 estettä oli tarkoitus tehdä. Me pääsimme lopulta pala kerrallaan harjoitellen 7 estettä, johon lopetimme. (putki-hyppy-hyppy-pussi-hyppy-hyppy-pituus). Nyt ohjaaminen oli aika simppeliä, eikä omat jalat ja kädet menneet sekaisin. Koirille tossa oli kyllä kuitenkin kinkkisiä kohtia.

Muutenkin olen ilokseni saanut huomata, että koira jaksaa keskittyä paremmin. On paremmin hallinnassa, ei keksi säntäillä muualle, ei moikkaa muita koiria. Voin jopa keskustella valmentajan kanssa niin, että koira hengailee siinä vieressä, eikä lähde säätämään omiaan... Tämäkin jo vähentää omaa stressiä, kun ei tarvitse pelätä, että mitäköhän tuo nyt keksii. Olinpa niin tyytyväinen, että ilmoittauduin jatkamaan taas heinäkuun loppuun... Saa nähdä, kaduttaako taas ensi kerralla :)

Huomenna sitten UMN:n agilityyn Agimestaan. Siellä on yleensä helpompia juttuja ja treenaaminen ei ole niin ratamaista. Keskitytään yleensä yhteen-kahteen juttuun ohjauksen tiimoilta kerrallaan. Nyt viimeaikoina tämän on tehnyt jännäksi se, että Merlinin veli on myös siellä. Ottivat tuossa pääsiäisenä yhteen, eivätkä nämä kaksi nyt sitten suvaitse toisiaan (murrosikä...). Pitää pitää nyt tarkasti odotusaikoina muut koirat piilossa.