Vauhdikkaita linjoja

Loistavat nometreenit molempien kanssa, etenkin Gwenda nousi aivan uudelle tasolle tänään. Molemmilla oli ohjausta, suoraa linjaa vaan.

Merlinin kanssa asetuin jäällä kahden poijun/merimerkin väliin. Molempiin suuntiin samalle linjalle peräkkäin kaksi damia. Molemmille poijuille oli keskeltä ehkä n 70 metriä. 100-150 metrin päässä toisessa suunnassa oli ihmisiä ja pari koiraa leikkimässä. Pari damia oli siinä mun läheisyydessä häiritsemässä (n 90 asteen kulmassa linjasta). Ensin toisesta suunnasta peräkkäin molemmat damit (vähän poispäin häiriökoirista). Jälkimmäiseen ei meinannut aluksi irrota, kolmannella lähetyksellä lähti suoraan.

Näiden jälkeen kävin viemässä damin pikkusaarelle, joka oli 90 asteen kulmassa näihin linjoihin. Lähetin toiselle poijulle, molemmat damit peräkkäin (nyt häiriökoirat olivat n 60 asteen kulmassa meistä). Vaikka vilkuili saareen (mutta ei koiriin), olivat linjat ja palautukset suoraviivaisia ja vauhdikkaita. Lopuksi istuttiin paikallamme muutama minuutti, kun pari lauantaikävelijää käveli saaren ja meidän välistä (ja jäivät lähelle katsomaan touhua). Lopuksi dami saaresta. Tässä jouduin pysäyttelemään ja ohjaamaan pari kertaa. Oikealle lähettäessä lähti tulemaan lähes kohti, mutta taaksepäinlähetys sitten toimi. Hyvä treeni juuri sopivassa häiriössä, jossa koira toimi vielä varmasti vaikka noteerasikin ympärillä olevat koirat ja ihmiset.

Gwendan treeneistä sain hyvän fiiliksen moneksi päiväksi! Koira, joka ei ole palauttanut yhtään damia ikinä eteen istuen ja vähintään puolet ovat tippuneet maahan, palautti kaikki 5/5 damia eteen istuen ilman erillistä käskyä damin pysyen varmasti suussa ennen luovutusta. Lisäksi loppuleikin kaksi damia palautuivat myös eteen istumaasentoon tippumatta.

Alkuun maltti/tottelevaisuusharjoitusta vähäsen. Sitten jätin koira istumaan n 50-60 metrin päähän poijusta, johon vein 5 damia kasaan. Lähetys paikka kiersi ympyrän kaarella 60-80 metrin etäsyydeltä poijusta, joka oli valkoinen, eli ei kunnolla erottunut lumesta. 3 ensimmäistä ja myös viimeinen linja olivat täysin suoraviivaisia. Neljännelle lähti vinoon ja huiteli jossain 150 merin päässä, kunnes suuntasi poijulle. Olisi ollut liian vaikeaa antaa suuntamerkkejä, kun ei olla harjoiteltu kuin paikaltaan ja pienillä etäisyyksillä.

Mutta jokaiselle linjalle lähti ihan täysiä ja palautukset myös. Näköjään irtoamisessa ei ole ongelmia... On tässä kyllä tätä työmotivaatiota kerrakseen!