Päällimmäisenä päivän ryhmätreenistä jäi mieleen taas tämän Merlin-pojan ylivirittyneisyys. Hirveä veto treenipaikalle ja jotenkin hankalaa saada kontaktia koko koiraan. Edelliseen ryhmätreeniin verrattuna toisten koirien perään säntäily väheni ja puutuinkin siihen vähän tiukemmalla otteella. Sen sijaan piippasi valtaosan ajasta, en edes jaksanut puuttua siihen lievempään vinkunaan, kun tuntui, ettei sillä ollut mitään vaikutusta. Ei tuo oikein tainnut ymmärtää, mistä kiellän. Yksin treenatessa kun ei lähde ääntäkään, niin ei ole tarvinnut useasti kieltää.
Teimme myös lyhyttä ohjausharjoitusta, jossa dami+koirakujan päässä oli dami, mille lähetettiin. Oli onnistumisia, mutta kauempaa lähetettynä ei pysynyt linjalla, vaan hakeutui sivussa oleville dameille.
Yksi linja motivoituna erikseen. Ja pari lyhyttä markkeerausta suoraviivaisesti. Siinä hyvää oli se, että vaikka muut koirat olivat ihan markkeerauspaikan lähellä, ei tämä katsonutkaan niitä.
Selkeästi tämä rauhoittui, kun oli päässyt hommiin ja keskittyi itse työntekoon hyvin. Lopussa seurasi ilman hihnaakin oikein mallikkaasti...kunnes jostain mielenhäiriöstä ampaisi nartun kimppuun. Vähillä vammoilla selvittiin, mutta kyllä vähän pisti ihmetyttämään. Tämä leikkisä kavei noin muuten palvoo narttuja, mutta ilmeisesti jollain treenimoodilla saattaa reagoida yllättävästi.
Itse työnteko sujuu siis mallikkaasti, mutta tuossa odottamisosiossa ollaan valovuoden päässä siitä, mitä sen pitäisi olla.
Gwenda ei päässyt treenaamaan, kun siinä adrenaliini ja stressihormonimyrskyssä ei ollut ehkä paras idea. Jos tässä illalla vielä jotain tekisi, kun namitkin on varattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti