Olen ilmoittanut Gwendan nyt kaiken (nome/wt-)maailman tapahtumiin, jotta tyttöön saisi sitä kaivattua itseluottamusta koetilanteissa. Näinollen suuntasimme auton nokan kohti Pälkänettä ja Pirkan dameja. Kyse on siis melko helposta, epävirallisesta damikokeesta nuorille koirille. Ilmoitin Merlinin myös mukaan, koska se saattaa tällä pojulla hyvinkin olla ainoa koe, johon tänä vuonna osallistuu. Olipahan sillekin siis jotain puuhaa ja näin, mikä tilanne tällä hetkellä on.
Tehtävät: Ensin hakuruutu, jossa helppo, metsäinen maasto, pieni ruutu ja 3 minuuttia aikaa, 6 damia.
Toisella rastilla ohjaus. Tässä koiraa seuruutettiin pari metriä - laukaus starttipistoolilla - seuruuta muutama metri - lähetys linjalle, jossa oli damit n 10-15 ja 20-25 metrin kohdilla. Nämä sai nostaa haluamassaan järjestyksessä. Sitten muutama metri seuruuta ja kakkosmarkkeeraus, jossa puhallettiin sorsapilliin (ei ammuttu).
Gwenda starttasi aamupäivällä. Hakuruudussa meni rauhassa, mutta sai vainun usein damista jo kaukaa. Sillä oli sellainen varovainen ja ujo tyyli edetä, niinkuin näissä tapahtumissa on ollut. Hieman roikkui damien päällä ihmettelemässä maailman menoa. Palautusvauhdit olivat ok ja damit tulivat käteen. Yhtä oli ensin tarjoamassa toimitsijoille. Yhden vaihtoi, kun törmäsi palautusmatkalla siihen. Vikassa lähetyksessä jai parin metrin päähän paikoilleen. Odotin jonkun aikaa, että ratkaiseeko asian itse, mutta kellon tikittäessä toistin etsi-käskyn. Toi 3/6 ajan puitteissa ja vielä yhden ajan jälkeen.
Ohjaus-markkeeraustehtävä: Seurasi ihan kivasti, hiukan oli sijaistoimintoa (maan haistelua). Pysähdyttiin laukaukseen. Irtosi hyvin linjalle. Pillitin lähimmän damin kohdalla lähihakua, nosti sen ja palautus käteen. Kauempi tuli samaan tyyliin.
Seuruu markkeerauspisteeseen hyvä. Näki heitot. Esimmäinen nousi nopeasti, palautus käteen. Toisessa meni ensin tuulen väärälle puolelle, mutta pienen pyörimisen jälkeen nousi ja palautus taas käteen. Työskentelyä ja rauhallisuutta kehuttiin. Koiran sanottiin ottavan ja saavan tukea minulta. Koiran olemusta/työskentelyä kuvattiin ujoksi, mikä onkin aika sopiva sana.
Yhteenveto: Tämä meni lähtökohdat huomioiden juuri kuten pitikin, eli koira sai onnistumisia ja huomasi, kuinka itseluottamus vaan kasvoi. Olen iloinen, että palautukset olivat hyviä, koska joskus on kotitreeneissä tiputtelua.
Merlin: Hyvää oli se, että itse koepaikalla olo oli taas helpompaa. Merlin ei välittänyt odotuspaikoilla lähellä olevista koirista, ei ollut riuhtomista ja se lähinnä istui. Mutta siitä huolimatta se oli aika ylivirittynyt. Istuminen tarkoitti sitä, että se tuijotti silmä kovana koepaikkaa kohti, polki/nosti tassua ja katsoi käskevästi minua. Välillä hiljaa vinkui minua käskien "mennään jo". Yritin käyttää kaikki osaamani rauhoittumiskeinot, mutta eipä näistä kovasti ollut apua. Tehtäväthän olivat helpot Merlinille, mutta haussa ylivirittyneisyys kostautui.
Haku: Irtosi hyvin, merkkasi edessä oleva pienen kuusen (johon muutama muukin uros oli merkannut..) löysi ekan damin nopeasti ja palautti. ekan kerran ikinä palautti sen hyppäämällä minua vasten. Seuraava löytyi myös nopeasti, mutta sitten alkoi vaihtelu, kaikki seuraavat damit vaihtoi kerran. Haku oli hyvää ja damit löytyivät liiankin helposti, ja metsästeli dami suussa. Merkkasi vielä yhden kuusen, palautteli hyppäämällä vasten, tavoitteli damia, kun ojensin tuomarille. Yksi tippui ja nappasi sen juosten muutaman metrin karkuun (mutta palautti). Tästä huolimatta 4/6 damia palautui 3 minuutissa. Eli aika lailla ylivirittynyt koira, jolla oli oikein show päällä :)
Ohjaus/markkeeraus: Sanoin jo tehtävään lähtiessä tuomarille, että nyt katastrofin ainekset käsillä, kun koiran mielentila oli, mitä oli. Kun otin koiran hihnasta, se istui vieressäni ja katsoi vaanien ampujaa. Näytti siltä, että se sinkoaa minä hetkenä hyvänsä. Lähdimme eteenpäin, koira seurasi hyvin, mutta vaanien ja tuijottaen ampujaa. Tuli laukaus, koira pysähtyi salamana istumaan. Jatkoimme matkaa, koira edelleen seurasi melko tiiviisti, mutta sama vaaniminen päällä.
Lähetyspaikalle istui hyvin viereeni, ei ollut hötkyilemässä ollenkaan, lähti suoraviivaisesti eteen. Viime vuodesta oppineena päätin olla pillittämättä (eli annoin koiran joko edetä taaimmaiselle tai ottaa ekan damin, jos saa vainun). Se sai vainut ekasta damista, nosti sen ja palautti istuen eteen. Sitten taaimmainen tuli, siinä pillitin lähihakua. Palautus myös käteen.
Seuraaminen markkeerauspaikalle taas ihan hyvää, vaikka koira oli kuuma. Katsoi molemmat heitot, haki ensin jälkimmäisen, sitten ensimmäisen. Kutsuin siinä ekassa pillillä, jottei vaihtaisi. Molemmat nousivat nopeasti ja palautti molemmat taas hyppäämällä rintaa vasten.
Kun aloin kaivelemaan hinnaa ja juttelemaan tuomarin kanssa, niin koira sinkosikin pienelle retkelle, kiersi kaaressa markkeerauspaikat ja ohjausdamin paikat ja tuli luokse todettuaan metsän olevan tyhjä... Tästä ei kuitenkaan sakotettu paljoa, eli tuomari tässä tilanteessa katsoi ohjaajan huolimattomuudeksi. Virallisessa kokeessa olisi ollut varmasti eri juttu.
Kehuja tuli siitä, että koira oli (lopun kierrosta lukuunottamatta) hyvin hallinnassa, vaikka kilometrin päähän näkui, että se kävi todella kuumana.
Yhteenveto: Oli paljo hyvää, hakuruudun machoilut ja vaihtelut taas miinusta. Jos olisi vaikeampi hakuruutu, niin ongelmaa olisi tuskin ollut, kun koiran olisi pitänyt oikeasti keskittyä. Ei ole pojasta vielä AVO-luokkaan. Toki tämä kuumenee nimenomaan dameista ja riistojen kanssa on parempi, että katsellaan tilannetta 1-2 vuoden kuluttua ja treenaillaan malttia/hallintaa edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti