Näiden kolmen päivän aikana on varmaankin treenattu agilityä enemmän, kuin 2 viimesen kuukauden aikana yhteensä. Ja onhan sitä nyt jotain saanut aikaankin. Eli tänään taas omatoimiset agilityt. Molemmat koirat pääsivät kentälle 3 kertaa.
Ja kuten yleensä omatoimivuorolla, tein radanpätkiä niillä esteillä, mitä edellinen oli kentälle jättänyt. Pääosin tein aika helppoja ohjauksia, ja lyhyemmissä pätkissä tein Merlinin kanssa haastavampia koukeroita.
Pääpaino oli kuitenkin A-esteellä ja kepeillä, joita tein osana rataa eri suunnista. Merlin pysyy jo paljon paremmin alastulossa paikallaan, mutta huomasin, että se tulkitsee selän kääntämisen vapautukseksi. Naama Merliniin päin voin liikkua, tehdä harhautuksia ym. Pitää siis treenata ja treenata vaan lisää. Kepeistä otin 2 verkkoa taas heti pois. Yritin ottaa kolmannenkin, jolloin tuli toiselta puolelta 4 välin verkoton kohta. Tämä sujui vain niin, että kuljin sinä ihan vieressä. Idea kuitenkin on, että koira suorittaisi kepit itsenäisesti, joten palataan siihen helpompaan versioon ja yritetään saada pujottelu lihasmuistiin.
Merlinin kanssa olen nyt omatoimivuoroille nostanut rimoja. Ohjatuissa treeneissä tehdään n 55(-60) cm korkeudella ja haastavilla radoilla näilläkin korkeuksilla pudottelee ajoittain. Helpommilla radoilla taas nostan nyt sinne maksimin lähelle ja laitan rimoja vinoon. Lisäksi tehtiin tänään hyppytekniikkaa kolmella tavalla a) 5 estettä peräkkäin (etäisyytenä mun 9 askelta), korkeus 40 cm. Ja ponnistaa siis suoraan alastulosta. On kehittynyt tässä. b) tuplaetäisyydellä 3 estettä, maksimikorkeudella. Hyvin pysyy rimat ja ihan hyvältä tekniikkakin näyttää mun harjaantumattomaan silmään. c) okseria maksimikorkeudelta paikaltaan. Kun teimme tätä vuosi sitten, Merlin toi vielä takajalat mahan alle hypyn aikana (=väärin). Nyt ne ojentuivat taakse kuten kuuluukin.
Gwendan kanssa rimat ovat nyt 30-40 cm:n korkeudella. Teimme saman hyppytekniikkaharjoituksen (a), kuin Merlinin kanssa. Gwendalla etäisyytenä 6 askelta ja korkeutena 30 cm (ehkä matalampi olisi ollut ensimmäisellä kerralla parempi). Oli jännä huomata ero Merlinin (jolle harjoitus on jo tuttu) ja Gwendan välillä. Ei se ole helppoa alkuun ollenkaan, palkkasin alkuun 3. esteen jälkeen, sitten 4. esteen jälkeen ja sitten loppuun. Ensimmäiset 3 estettä meni hyvin, mutta loppu oli vaikeampi. Yritti mm. mennä riman ali :). Mutta kyllä sitten alkoi rullaamaan.
Keppejä verkoilla osana lyhyttä rataa, 2 verkkoa poissa. Hyvin meni. A-esteellä alastuloja ja pari kertaa koko A-este (vaikka Gwenda on vasta alle 9 kk, en usko sen menevän rikki parista kerrasta...). Pussia ensimmäisen kerran ilman, että kukaan piteli kangasta. Pieniä ohjauskuvioita. Gwendan kanssa kaipaisi ohjattuja treenejä nimenomaan ohjauksessa. Gwenda tykkää selkeästi enemmän muista, kuin hyppyesteistä, joten pitäisi saada motivoitumaan ja löytämään vauhtia hyppyihinkin.
Mutta kyllä tuo agilitykärpänen näyttää purreen Gwendaankin. Pohdin nimitäin vielä pentukurssilla, että onko tässä harrastuksessa tämän koiran kanssa mitään järkeä, kun koira tuntui niin passiiviselta (kun nome-treeneissä ja muutoin ulkona vauhtia ja virtaa kyllä riitti).
Mutta kyllähän Gwendakin tästä tykkää. Alkuverryttelylenkillä nimittäin ihmettelin, että mikä koira seisoo meidän kentän oven edessä? Gwendahan se siellä jonotti, eikä haluaisi mennä tauolle ollenkaan. Tämä pikkuinen on vaan niin erilainen, tekee hommia aika vakavana ja mietteliäänä. Mutta leluilla palkaantuu koko ajan paremmin, joka tuo myös vauhtia. Luulen, että Gwendalla vauhti tulee kasvamaan sitten varmuuden myötä. Gwenda nimittäin hidastaa heti, jos ei ole ihan varma, mihin pitää mennä. Merlin taas oli samanikäisenä sellainen, että meni joka suuntaan 5 metriä ohi. Ja koko ajan täysillä.
Nyt alkoi virallisesti talvi, joka tietää meillä nome-treenien vähenemistä (tosin marraskuussa laiskotellessa ei olla kovin paljon enää treenattukaan). Toki lumessa pystyy jotain treenaamaankin, mutta ihan virkistävää tehdä jotain muuta. Jos nyt saisi tätä agilityjuttua jatkettua tehokkaammin ja sen lisäksi talvella on aikaa opetella sisällä kaikkea hyödytöntä ja hyödyllistä. Agilityn suhteen en vieläkään oikein tiedä, haluanko harrastukselta muuta, kuin yhteistä kivaa. Tulevaisuus näyttää, onko meistä kisaamaan. Mutta tämä on niin hyvä harrastus sekä yhteistyön, että koiran ja ohjaajan liikunnan kannalta, joten ilman muuta jatketaan treenausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti