Tiistaina Merlinillä oli ylimääräinen agility. Aika helppo, lyhyt rata ja taas pääsi nauttiumaan vaan siitä tekemisen riemusta. Tosin kontakteja pitäisi päästä treenaamaan, kun ovat kovaa vauhtia unohtumassa. Tällä kertaa keinu tuotti ongelmaa eikä malta pysyä alastuloissa.
Gwendan kanssa eilen ulkona ja tänään sisällä vähän noutoa, muistia, pitoa ja satunnaisia temppuja. Dami on kyllä hyvin löyhästi suussa, saas nähdä, kuinka pitkään tätä luovutusasiaa joutuu jauhamaan. Palkkaan Gwendan aina palautuksista, koska tällä omapäisellä tytöllä näkyy eleissä aika usein se harkinta, että "palauttaako vai eikö palauta". Ja sitten, kun palauttaa, se sylkäisee damin hyvin nopeasti ja hamuaa sitä palkkaansa.
Toisaalta haluaisi palkata jo palautuksesta (vaikka luovutus tökkii), mutta sehän vaan vahvistaa sitä tiputtelua. Välillä olen otanut damin vähäeleisesti maasta ja pyytänyt koiran sivulle, josta sitten palkannut. Tänään sisällä odotin, että koira ottaa damin uudestaan suuhun ja palkkasin onnistuneesta luovutuksesta. Jossain olen tosin lukenut, että noutoharjoituksissa ei pitäisi niin jumiutua siihen luovutusosuuteen, koska koira saattaa hidastaa palautusvauhtia. Ja sitten luovutukset ja pitotreenit olisivat erikseen. Meillä ei nämä pitotreenit vaan tunnu edistyvän. Tosin jos damin vaihtaa johonkin pehmeämpään, pysyy se paremmin suussa.
Kyllä tämä Merlinin kanssa oli silloin niin helppoa... Kyykkyyn vaan ja koira tuli dami suussa syliin. Oli helppo tosiaan vastaanottaa se koira, eikä niinkään damia. Gwenda taas on sellainen hiukan pidättyväisempi, joka ei syliin asti muutoinkaan hyppää. Siinä tulee helpommin hamuiltua sitä damia, kun koira jää metrin päähän (ellei ole jo aiemmin tiputtanut damia).
Muutoinkin Merlin on ollut jo ihan pikkuisesta asti sellainen, että tuo kaiken mulle aivan onnessaan. Gwendan kanssa voi varmaan laskea yhden käden sormilla ne hetket, kun se on vahingossa tullut jokin esine suussa oma-aloitteisesti lähelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti