Oikeaa ja vasenta

Eikös sen nomen pitänyt olla ykköslaji? Ollaan panostettu tohon agipuoleen nyt nimittäin aika lailla damien jäädessä kaappiin.... Pidetään pimeyttä tekosyynä ja ryhdistäydytään, sitten, kun töiden jälkeen ehtii treenata valoisaan aikaan.

Tämän vuonna panostan kisaamispuolella Gwendan nome/wt ALO-startteihin (tai katsotaan nyt, onko valmis, kun tuo on niin kumma otus...) ja Merlin panostaa agilitykisoihin. Nomepuolella Merlinillä on kyllä tottelevaisuus/hallinta/kuuliaisuus/häiriönsieto -sulkeiset ajatellen tulevaisuuden mahdollisuuksia startata AVO-luokissa, mutta todennäköisimmin Merlin ei starttaa vuonna 2014.

Viimeisimmissä nometreeneissä teimme suuntia. Halusin myös paikata Uudenvuodenpäivän penkin alle menneet treenit (mustalle korvat takaisin päähän ja ruskealle itseluottamus).

Koska treenipaikalle piti vähän kävellä, niin otin molemmat mukaan (=toinen itkee kiinni puussa). Tämä olisi voinut olla ihan tuhoon tuomittu ajatus, mutta oikeastaan Merlin tarvitsee juuri tätä. Jo Gwendan läsnäolo sai Merliniin niitä ylimääräisiä kierroksia, joita haluan oppia laskemaan alas. Tein aina kaksi noutoa/koira ja sitten vaihto. Damit olivat aina kahdessa eri kuusipuskassa (ja pystyi treenaamaan oikeaa/vasenta, kun koira oli puskien välissä).

Gwenda:

1. Lähihaku motivoituna paikaltaan molempiin puskiin. Hyvin meni, palautuksissa damin pallottelua.

2. Oikea ja vasen niin, että koira oli keskellä paikallaan istumassa. Tutut paikat, mutta koira ei ollut nähnyt damien vientiä. Vasen meni ok, oikealle ei lähtenyt, vaan tuli luokseni hetken epäröinnin jälkeen. Vein koiran uudestaan samaan paikkaan, kävin näyttämässä damia, ja uusi yritys onnistuneesti.

3. Sama juttu, kuin edellä. Taas vasen meni hyvin, oikeassa epäröi, mutta lopulta lähti oikeaan suuntaan.

4. Koira istumaan etäämmälle, kutsu luokse ja damien kohdalla pysäytys ja oikea/vasen. Nyt ohjasin ensimmäisellä kerralla oikealle ja tämä meni ongelmitta. Vasen oli nyt se hankalampi. Ensimmäisellä kerralla epäröi hetken ja tuli sitten luokseni. Vei koiran keskelle, menin näyttämään damia, koira taas taaemmas ja uusi yritys. Nyt valui pysäytyksellä liikaa minua kohti (näkyi, ettei epävarmuudessaan halunnun pysähtyä siihen kohtaan, vaan olisi mieluummin tullut luokse). Pysätyi kuitenkin ja ohjasin vasemmalle. Hetken raksutti päässä, mutta sitten uskaltautui damille ja voi sitä itsetunnon nousun määrää, kun dami löytyi!

Merlin:

Tein Merlinille samat jutut, kuin Gwendalle. Etäisyydet olivat hiukan pidemmät, lisäksi ei nähnyt niin selkeästi damien vientiä. Ja aina, kun oli palauttanut sen ensimmäisen, vein sen näkyvästi samalle paikalle häiritsemään ja ohjasin seuraavaksi juuri toiseen suuntaan.

Lisäksi kiinnitin seuraamiseen ja rauhassa olemiseen ekstrahuomiota. Nyt tuntuu, että olen löytänyt Merlinin kanssa suht toimivan tavan. Käytän aiemmasta koulutuksesta poimimaani "painostettua seuraamista", mikä saa turhan hötkyilyn pois. Käytän mahdollisimman vähän ääntä (kaikki kiellotkin saavat koiraan vaan lisää hötkyilyä ja se oikeastaan palkkaantuu siitäkin huomiosta). Koiraa on turha riuhtoa tai koskea fyysisesti korjatakseen (=lisää kierroksia). Otan hihnan rauhassa pois, ollaan perusasennossa. Kun koira on rauhallinen, mutta kontaktissa, niin lähden seuruuttamaan. Jos edistää, niin otan vähäeleisesti hihnaan ja palaan alkupaikalle tai muutaman metrin taaemmas. Joka kerta seurasi tämän jälkeen hyvin.

Kaikki tehtävät menivät hyvin, Merlin kyllä lähtee jo siinä vaiheessa oikealla/vasemmallem kun vasta olen nostamassa kättäni... Oikein se kyllä aina teki, mutta tässä on juuri se vaara, että ennakoi väärin.

1. Samat lähihaut, kuin Gwendalla, mutta sokkona.

2. Oikea ja vasen paikaltaan.

3. Teimmeköhän vielä paikaltaan kerran??

4. Luoksetulo + pysäytys + oikea/vasen. Meni tosi napakasti. Pitäisi saada vielä eteenpäinlähetyksestä pysähtymään ja kuuntelemaan jatko-ohjeet yhtä napakasti...