Otin itseäni niskasta kiinni eilen ja ehdimme vielä juuri ennen auringon laskua tehdä nometreenit. Etukäteissuunnittelu oli vähäistä. Välillä on paljon ajatuksia, mutta tuntuu, että omissa treeneissä vaan toistaa samoja juttuja. Moneen juttuun edelleen kaipaisi apuria. Pitänee nyt kirjata ihan paperille yleiseti tavoitteita ja harjoitteita eri osa-alueille.
Tein taakselähetyksiä ihan simppelisti motivoituna. koska olen nyt venkslannut näiden merkkien kanssa. Aikaisemmin mulla oli pystyssä oleva käsi pysähtymismerkkinä ja sitten taakselähetykset (hiukan viistoon) oikealla/vasemmalla kädellä heilauttaen ylös. Muomasin tämän ristiriidan ja vaihdoin taakselähetykseen kaksi kättä. Nyt kuitenki erään koulutuksen jälkeen päädyin vaihtamaan pysäytysmerkin niin, että käsi on matalammalla ja taakselähetysmerkit vaihdoin vanhoiksi.
Toisena asiana kiinnitin huomiota siihen, että näyttäisin merkin ensin ja vasta sitten suullisella käskyllä annan koiralle luvan mennä. Varsinkin Merlin on niin kova ennakoimaan, että merkit jäävät helposti katsomatta ja poika päättää itse, mihin menee. Yllättäen molemmilla tämä toimi paikaltaan lähtien jo heti, eli katsoivat ensin merkin (vaikka oli motivoituna) ja suullisella käskyllä lähti.
Tein myös pysäytyksiä erikseen. Palkaksi heitin damin, mutta annoin koiran odottaa hetken ja vasta luvalla sai noutaa.
Viimeisenä harjoituksena linjaa sellaisessa metsässä, jossa oli kuitenkin koko ajan näköyhteys koiraan. Matkaa 40-60 metriä. Kolme paikkaa, jotka oli kaikki alle 180 asteen kokoisessa viuhkassa. Ensin kaikki paikat erikseen. Lopuksi vein kaikkiin kolmeen paikkaan damit ja kolme linjaa putkeen. Merlinin kanssa kikkailin lähetyspaikoilla matkat pidemmiksi ja kulmat hastavammaksi. Gwendan lähetin kaikkiin samasta pisteestä.
Molemmat koirat tekivät oikein hyvin. Merlinillä tapansa mukaan poukkoilevampi linja. Gwenda heitteli alkuun lumisia dameja, mutta palautukset/luovutukset paranivat loppua kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti