Tämä Gwenda on kyllä hupaisa persoona. Ulospäin näyttää välillä siltä, ettei nyt kiinnosta pätkääkään mikään treeni. Olemus ei flattimaisesti huuda sitä "jee, treenataan, mennääks jo? Huippuu!!! Siistii!!" Enemmänkin se makaa naama peruslukemilla näyttäen siltä, että "nyt mä makaan tässä, en varmana lähde mihinkään". Sitä voi vähän joutua jopa hoputtamaan ylös, mutta hetkessä moodi muuttuukin sellaseen totiseen ja keskittyneeseen työntekoon. Välillä erehtyy jopa riehaantumaan, mutta sitten taas muistaa ottaa treenin vakavasti. Ja poislähtiessä parkkeeraa kentälle, kun treenin pitäisi vielä sen mielestä jatkua.
Sama on ajoittain ulos lähtiessä. Koiran saa konkreettisesti hakea sängyltä, ulkona se sitten paahtaa koko lenkin tehden omaa hakuaan ja yllyttäen Merliniä takaa-ajoleikkeihin. Kotiin tullessa lösähtää samantien sängylle sen näköisenä, ettei liikahda siitä enää mihinkään. Hupsu :)
Tänään oli UMN:n agility. Siellä käytiin lähinnä A ja pussi (ja osa ehti keinuun) valmentajan kanssa, ja sai vinkkejä näihin liittyen. Gwenda teki A:n alastulokontakteineen niin mallikkaasti, että pääsi näyttämään muille. Pussissa meinasi kaartaa minua kohti, joten sitä pitää treenata etupalkalla. Omatoimisesti tehtiin sitten sitä sun tätä. Kaikki koirat puuhailivat samaan aikaan, mikä tekee Gwendan entistäkin totisemmaksi ja pidättyväisemmäksi.
Sellainen positiivinen juttu treeneissä oli, että Gwenda alkoi palauttamaan niitä palkkioleluja eteen istuen (välillä pyynnöstä ja välillä ihan omatoimisesti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti