Riistajuttuja ja agility

Tässä tuli lomailtua muutama päivä koirien ollessa hyvässä hoidossa (ja hankkiessa motivaatiota treeneihin tauon aikana). Merlin kanniskeli jo eilen sisällä minulle tavaroita siihen malliin, että tekisi jo mieli koirien hommiin.

Aamulenkille otin 2 varista ja muutaman damin. Tein 2 ohjausta 120 asteen kulmassa variksilla. Lähti kuitenkin ensin väärään suuntaan, mutta otti variksen niin hienosti suuhun ja palautti, etten voinut kovin nyreissään olla. Toinenkin tuli hienosti. Välillä vaakut putoilevat jalkojen eteen.

Sitten pienehkö hakuruutu 3 damilla ja 2 variksella. Pysyi ruutua täyttäessäni paikalla kuin nakutettu, vaikka näköyhteys katosikin. Muutenkin seuraaminen ym. oli aika hyvää tänään. Turha hötkyily oli poissa. Haki 2 damia ja yhden variksen. Loput haettiin yhdessä ilman käskyä, koira löysi molemmat ennen minua ja palautti hyvin.

Illalla omatoimiagility. Alkuun Merlinin kanssa 1 kontaktin alastulo ja 1 ylösmeno A:lla. Sitten 6 esteen rataa, jossa oli putki, pari aitaa, muuri, rengas ja pussi. Pari takaakiertoa ja valssaamista lähinnä. Eka meni hyvin, mutta jonkun koira oli kivasti pissinyt pussin sisään, joten tämän huomattuaan keskittyminen hieman herpaantui...

Toisessa osiossa tehtiin vielä sama rata ilman pussia. Lisäksi sellasta 4 aidan settiä, jossa piti mennä siksakkia. Kokeilin valssilla ja taaksejätöllä, jälkimmäinen toimi paremmin, koiran kova vauhti tuottaa ongelmia. Sitten keppejä ensin verkoilla, kunnes huomasin niiden olevankin taittuvat, ja vaihdoin vinokeppeihin. Pari alastuloa ja ylösmenoa kontaktilla vielä.

Gwenda pääsi myös pariin otteeseen lyhyesti halliin leikkimään. Peruskäskyjä vähän, tutustutin aitaan puomi maassa, keppeihin ohjureiden kanssa (vaihdan tutustuttamiswn/opettamisen seuraavalla kerralla kääntyviin). Käytiin myös tarkastamassa putki. Nyt ymmärsi jo leikkimisen/lelupalkankin perään. Namit on kyllä ahneelle tytölle tällä hetkellä ykkösjuttu. Pallo oli tosiaan aika kiva, mutta säästelen sitä nyt vähäsen, kun dameista pitää tehdä "se juttu". Yhden noudon Gwenda on saanut päivittäin pentudamilla, hienosti tulee nyt syliin, eikä ehdi edes kutsua luokse, kun palauttaa ihan ilman käskyjä. Hyvin kontaktinhakuiseksi kaveriksi tuo on kyllä osoittautunut.

Ja taas agilityyn..

Illalla vielä omatoimi-agility. Mukana avustaja/kuvaaja. Jospa vaikka saisi jonkun koosteen tehtyä..

Tehtiin Merlinin kanssa kontaktin alas- ja ylösmenot x 2. Kerran puomilla ja kerran A-esteellä. Merlin on ajan säästämiseksi aseteltu alastuloasentoon puomille, nyt oli sitä mieltä ettei tästä tykkää, ja alkoi väistämään. Pitää ehkä kaivaa naksutin taas esiin ja yrittää saada koira tarjoamaan itse paremmin asentoa.

Lisäksi tehtiin keppejä (perinteisellä vemputustekniikalla..) muutaman kerran.

Rataa, jossa oli päädyissä putket. Toinen oli ns. väärin päin, joten sisään- ja ulostulo tulivat hankalasta kulmasta. Toisella suoralla ihan vaan aita ja rengas peräkkäin ja toisella kaksi aitaa pitkittäin, eka takaakierrolla ja toinen ohjaajasta poispäin. Toiseen suuntaan meni hyvin, mutta toiseen suuntaan oli tuo kahden aidan setti vähän hankaluuksia tuottava. Putket haki helposti.

Sitten muutaman kerran eteenlähetystä neljän aidan suoralla. Palkka näkyvästi päädyssä, joten ei ollut ongelmaa irrota.

Välissä Merlin meni autoon ja Gwenda tuli tutustumaan halliin. Tehtiin luoksetuloja, istumista, maahan menoa ja sivulla istumista. Lisäksi leikittiin. Vielä ei leluista niin perustanut. Halusi mieluummin nameja, hyppiä syliin ja nuolla naamaa. Aika lyhyt sessio. Tarkoituksena tehdä hallista maailman kivoin treenipaikka.

Molemmat koirat olivat into piukeina ja keskittyivät hyvin. Merlinillekin on taas alkanut nappulat maistumaan..

Taipparitreenit

Suuntasimme tänään nokan kohti Vaakkoita. Matkalla otimme mukaan Aidanin, vähäsen Merliniä vanhemman ja viisaamman flatin. Ensikosketus Aidaniin taisi olla agikurssi, jossa Merlin meni pörisemään sille, seurauksena Aidanille haava kieleen ja verinen lattia...

Teimme taippariomaisen treenin, eli pari kertaa lokki veteen (rannasta, joten aika lyhyt matka). Sitten hakuruutu, jossa heittovariksen lisäksi molemmat taisivat hakea 2 vaakkua. Molemmat toivat heinosti.

Viimeisenä pupun laahausjälki. Merlinille ehkä n 80 metriä. Ja hienosti tuli pupukin perille.

Lokit jäivät rantaveteen. Riistat muistaakseni osittain käteen (niin, että syöksyin nappaamaan ne ennen, kuin tiputtaa.) Pitotreeniä riistalla pitää siis tehdä, mutta tämähän riittää taippareihin.

Merlin ei ihan kamalasti piipannut. Ei  mennyt moikkaamaan Aidania hommia tehdessään. Kävely itse hakuruutuun/rantaan on vielä aika nykivää ja rauhatonta. Aidanin tehdessä hakuruutua olisi mennyt salamana ruutuun, jos olisi ollut vapaana. Ei siis vielä mitään asiaa oikeisiin nomekokeisiin hallinnan puutteen vuoksi.

Gwendan kanssa ollaan tehty luoksetuloa, istumista, katsekontaktia ja sivu-käskyä makusteltu. Leikitty leluilla ja pentudamia olen näyttänyt. Ollaan käyty kaikenlaisissa paikoissa, kuten ratikkareissulla, kahvittelemassa terassilla, kylässä lähipiirissä. Hihnassakin ollaan kävelty. Autoilee kuin vanha tekijä. Yksinoloon suhtautuu mutkattomasti, jopa niin mutkattomasti, että päätti aamulla mieluummin jäädä aivan yksin kotiin Merlinin lähtiessä treenaamaan. Olin kyllä ajatellut ottaa mukaan... Mutta niin tiukkana katseli sängyn alta kertoen, että hän aikoo nyt jäädä sinne nukkumaan, että muutin mieleni. Päivälenkki tehtiin tänään yhdessä Merlinin kanssa. Gwendakin tutustui hiljalleen taas vesielementtiin ja kävi ihan kunnolla uimassa 3 kertaa Merlinin perässä. Varsinaista kahdenkeskistä aikaa kotona on ollut aika vähän, pitää panostaa siihen.

Illalla agilityn omatoimivuoro Merlinin kanssa. Sitä ennen pitää suunnitella, mitä tehtäisiin. Arvon vielä sen suhteen, otanko Gwendankin tutustumaan halliin. Tunnin vuoro kun on aika pitkä Merlinille, vaikka rataa rakeantaessa meneekin aikaa.

Syömälakko

Jaahas, Merlin on nyt nappulalakossa. On tainnut saada liikaa kaikenlaista muuta hyvää, kun erilaisia treenejä on ollut viimepäivinä paljon. Ja lihaakin on tullut sotkettua ruokaan keskimääräistä useammin. Muutaman päivän ajan on sitten syljeskellyt teatraalisesti nappulat. (Nyt illalla 1 1/2 vrk:n paastoamisen jälkeen pitkin hampain söi sitten nappulansa. Ensin toi tosin mulle pari lelua koittaen, jos saisi tehtyä vaihtokaupat johonkin maittavampaan. Ei onnistunut, joten aikansa aprikoituaan alkoi vastentahtoisesti syömään.)

Mutta treeneistä. Aamulla pari damia lenkillä mukana. Aiheena vesinouto. Nyt ei toiminut sitten mikään systeemi. Jos juoksin poispäin, niin tiputti, ravisti ja tuli mun luo ilman damia. Jos kärkyin rannalla, niin tiputtu vielä aikaisemmin. Kumppareita ei ollut jalassa, joten ihan veteen en päässyt. Jonkun linjan/ohjauksenkin tein, oli vähän vaisu. Loppulenkistä virtaa vasta alkoi löytymään. Tein seuraamista niin, että samalla viskelin dameja sivuun. Ei karannut. Viimeisen annoin hakea. Hyvin oli seuratessa markkeerannut. Tein yhden valehakuruudun, seuruututin ohitse ja vapautin. Meni kuitenkin katsomaan, josko olisi dameja (tässä vaiheessa siis virtaa alkoi vasta löytymään). Tein sitten yhden oikean hakuruudun ja pienen maltti/seuraamsiharjoituksen jälkeen sai hakea yhden damin.

Iltapäivällä oli yksityistunti agilityakatemiassa. Käytiin lähinnä kontakien ylösmenojen harjoittelua. Varmuuden vuoksi opetan pysähtymään myös kontaktiesteen alkuun, koska Merlin saattaisi helposti hypätä myös ylösmennessä kontaktin yli. Tässä ei nyt ollut mitään ihmeellistä. Tajusi aika nopeasti hakeutua oikeaan paikkaan. Ohjasin ja pysäytin joko kädellä tai välillä laitoin namin kontaktille. Ja sain jo pysähtymään siihen niin, että jatkoin itse matkaa. Tätä vaan nyt viikottain. Lisätään vaan vauhtia kovemmaksi, häiriötä, tehdään toisen esteen jälkeen yms.

Alastuloja tehtiin myös. Näitä ollaan treenattu kotiläksyinä superlyhyesti 2 kertaa päivässä. Edistystä oli tapahtunut. Nyt jo voin nousta itse seisomaan hieman koiran eteen ,mutta taas pitää olla supervarovainen, ettei liikauta kättä tms. vapautuksella. On tosi vaikeaa huomata itse niitä tahattomia liikkeitä. Tähänkin sitten lisää häiriötä mukaan. Kesä menee hyvin pitkälle siis näiden opettelussa erikseen.

Lomailua

Pe-su meni mökkeillessä ja tarkoituksena oli lähinnä vain lomailla (ja tehdä toki ne agilityläksyt). Merlin oli kuitenkin eri mieltä. Perjantaina sen mielestä oli jäljestyspäivä. Olin nimittäin Gwendan kanssa tehnyt parin-kolmensadan metrin metsälenkin aika haastavassa maastossa. Merlin pääsi sen jälkeen metsään ja tarkoituksena oli tehdä vähän pidempi lenkki. Merlin vetikin sitten tismalleen meidän jälkiä pitkin. Olin vielä Gwendan kanssa tehnyt kaikenlaisia mutkia ihan tarkoituksella ja Merlin jäljesti ihan jokaisen mutkan. Loppua kohti oikein innostui, ja kun kehuminen vielä lisäsi virtaa.

Tein illalla vielä yhden jäljen Merlinille, jossa oli nakinpaloja matkalla ja lopussa kissanruokapurkki. Siinä jäljestämisen riemussa ei edes malttanut syödä loppupalkkaansa, vaan piti jäljestää ensin mökille asti.

Ei ihme siis, että verijäljellä on voimakkaasti ihmisjälken perään. Saatanpa vaihtaa verijälkiharrastuksen ihan ihmisjälkeen. Ei välttämättä missään koemielessä, mutta aktivoinnin kannalta.

Puuhapäivä

Merlinillä on ollut ohjelmaa parina päivänä aika hyvin. Aamupäivällä otin lenkille mukaan variksen, harakan kanin ja damin. Tänään nuo linnut eivät niin hyvin nousseet. Variksissa on selkeästi eroja, jotkut ottaa helposti ja jotkut ovat vähän ällöjä.

Tein ensin damilla lyhyen noudon/markkeerauksen (olin yksin lenkillä, eli itse heitin). Sitten samaan kohtaan varis. Ei noussut. Ja harakka. Ei noussut. Harakan otti sitten härnäämisen jälkeen ja variksen toi loppujen lopuksi vedestä.

Pupulla tein ihan lyhyen jäljen. Tuli hienosti. Nyt oli vähän isompi pupu jo.

Tein välissä damilla yhden markkeerauksen n 5 metrin ojan toiselle puolelle. Palautus vedestä noustessa käteen.

Viimeisenä levittelin kaikki riistat vaivihkaa niitylle ja katsoin, mitä tapahtuu. Pupun toi spontaanisti. Muita kävi haistelemassa. Molemmat linnut otti sitten härnäyksen jälkeisestä heitosta. Vähän noi taipparit tuntuvat olevan sittenkin aika pian...

Iltapäivällä vielä agility. Tämä entinen "paineagility" on siis muuttunut jo vähän rennommaksi oman pään sisällä. Teimme kahta erilaista rataa (hyppyä ja putkea). Aika vauhdikkaat radat olivat, ja aika selkeät itsellekin. Molemmissa oli lopussa suora, johon koira pitäisi saada vielä paremmin irtoamaan. Joissain kohdissa kova vauhti tuottaa vähän ongelmia, eikä ne jipot, mitkä toimii muilla sovi aina meille. Lisäksi ollaan tietty tehty tänään kotiläksy, eli laatikon päällä kontaktin alastuloa, ihan lyhyesti tein aamulla ja illalla.

Nyt Merlinillä on kolmen päivän loma agilitystä ja nomeilusta, koske ma-ke on taas paljon ohjelmaa.

Agilitypäivä

Merlinillä oli tänään kahdet agilitytreenit. Olen nyt nimittäin lyhyellä lomalla, joten olen buukannut kaikenlaista koiramenoa.

Koska olen vasta aloittelija agilityssä, ja treenit ovat lähinnä olleet ryhmätreenejä, on kontaktit jäänyt kokonaan vielä opettamatta. Enkä halunnut lähteä huiskimaan itsekseni, jotten tekisi suuria virheitä heti alkuun. Tänään oli yksityis(puoli)tunti Agilityakatemiassa. Lähdimme A-esteestä liikkeelle. Opettamani kontaktialustan sai nyt unohtaa. Esteen edessä oleva maa on se kontaktialusta, joten mitä sitä lisäämään turhia härpäkkeitä, joita kisassa ei kuitenkaan ole. Lähdetään alastuloista, joita hinkataan koko kesä. Päädyin opettamaan nenällä maan kosketuksen takajalat esteellä ja etujalat maassa (nenän voi jättää halutessaan tulevaisuudessa pois).

Yritän kirjata itseäni varten kaikki vaiheet, jotta muistan heinäkuussa (osan valmentajan puheista olen varmaan jo nyt unohtanut..):
1. Kyykkyyn kontaktin viereen koiranpuoleinen polvi pystyssä, namit kauemmassa kädessä. Koiran etujalat maahan ja takajalat kontaktille. Jos istuu, niin autetaan takapuoli ylös. Alkuun näyttää maata ja koiran nenän koskettaessa maata kehu ja nami maahan. Käskysana liitetään sitten kohta mukaan.

2. Nami lisäksi (tarv. namialustalle) kauemmaksi. Ensin kohdan 1 tapaan kehuja ja namia nenän eteen x-määrä ja vapautuskäskyllä koira saa jatkaa seuraavalle namille. Tässä on tärkeää, ettei kädet huiski mitenkään, jotta koira ei tulkitse kaikkea liikettä vapautukseksi.

Näitä treenataan kotona (laatikko/portaat, joku vakipaikka) pari kertaa päivässä.

3. Sitten samaa ohjaaja seisaalteen (ei vielä vähään aikaan).

4. Sitten koiran vientiä niin, että hyppää esteen sivulta  alaslaskevaan osaan ja menee oikeaan asentoon oikeaan kohtaan.

5. Sitten lisätään kaikenlaista häiriötä. Eli ohjaaja liikkuu, säntäilee ym. ja koiran tulee pysyä paikoillaan

Näissä meneekin jo kesä. Samaan tapaan puomia.

Lisäksi oli seuramme, eli HSKH:n ensimmäiset kesäkauden ryhmätreenit. 1,5 h aikana on 8 koirakkoa paikalla, joten käytännössä radan ehtii tehdä kerran-pari kokonaisuudessaan ja kinkkisimpiä kohtia siten erikseen. Treenaismme ekaa kertaa Ojangon ulkokentillä, eli uusi rata ja uusi ryhmä vaikutti jonkin verran keskittymiseen. Rata oli aika kovavauhtinen, mikä tuottaa vielä ongelmia, koska Merlin menee todella kovaa, mutta estehakuisuus ja irtoaminen on vielä harjoitteilla. Ohjaajalle tulee siis kiire. Tutuilla radoilla on kyllä hakeutunut putkeen kauempaa ja tehnyt rengasta ongelmitta. Nyt meni pari kertaa putken ohi ja ensimmäisellä kerralla renkaan ohi. 2 kertaa meni laidalla olevan koiran läheisyyteen kääntymään, mutta tuli takaisin.

Nyt on jo enemmän ajatuksia siitä, mitä tekee omatoimivuorolla, mitä kotona ja miten lähtee Gwendan kanssa harjoittelemaan. Kontaktien alastuloja vaan heti pennusta.

Pikkutreenailuja

Olen nyt tehnyt aika vähän Merlinin kanssa treeniä uuden tulokkaan tullessa taloon. Vaikka Merlin kovasti tykkääkin uudesta kaveristaan, on sillä vielä vähän sulateltavaa. Ja kyllä vastuu vaan painaa! Pitää vahtia taloa ja jos pennulla on hätä, niin pitää rientää kärppänä huolehtimaan. Ja miten sen pennun uskaltaa päästää ihan yksin (mun kanssa) ulos!

Lenkit Merlinin kanssa ovat siis olleet lähennä rentoutumista ja satunnaista ja helppoa puuhaa. Tänään otin vaihteeksi pillin ja palloja mukaan ja kaivoin naftalista lähihakupillityksen. Ensin malttia, eli heittelin palloja ja muuta laukkuun eksynuttä tavaraa Merlinin ympärille. Pysyi paikallaan, kerran nousi seisomaan. Koska tokoilusta on jo kai luovuttu, niin ei tuo niin kamala virhe ole.

Sitten laitoin koiran istumaan n 20-30 metrin päähän ja piilottelin tennispalloja ruohikkoon. Ohjauksella ja lähihakupillityksellä sai pari palloa noutaa. Lopuksi vielä heitin pari kertaa damin veteen, niin pitkälle vaan kun rannasta sain. Ei tullut käteen, rantaviivaan jäi.

Märkä Merlin kun on täynnä virtaa, niin tuli hoksattua uusi seuraamisleikki. Sen sijaan, että ohjaaja kulkee haudanvakavana, hypähtelin, tein juoksupyrähdyksiä ja äkkikäännöksiä. Merlin pysyi kuin liimattu mukana ja seuraaminen oli vaihteeksi superkivaa.

Dameja ja riistaa

Gwenda tutustuu maailmaan

Tänään otin aamulenkille damit mukaan. Ajatuksena tehdä lähinnä malttijuttuja Merlinin kanssa, mutta jos ne sujuisivat hyvin, niin jonkun noudon saisi. Ja taas sai useamman noudon, kun alunperin ajattelin... Pitäisi vaan malttaa jättää se "no jos vielä pari juttua tekisi" väliin.

Ensin laitoin istumaan ja menin damien kanssa metsään "täyttämään hakuruutua", mutta oikeasti en jättänyt yhtään damia. Odotti nätisti. Sitten seuraamista, joka meni hyvin, ei yhtään ollut menossa ruutuun omia aikojaan. Kävelin "hakuruutuun" sisälle ja sitten vapautin. Meni tietty katselemaan, löytyykö mitään..

Sitten tein yhden muistin/ohjauksen. Olin ohjaamassa mielestäni oikealle puulle, mutta ihmettelin, kun koiran nokka suuntautui vähän vinoon. Ja vinoonhan se lähti, mutta koira oli muistanut paremmin, minkä puun juureen dami jäi. Ohjaaja siis taitaa olla se, joka tarvitsee muistiharjoituksia... Tein vielä pari ohjausta (oikea ja eteen).

Tein ojan yli markkeerauksen, juoksin vähän poispäin palautuksessa, tuli pitkälle maalle ja käteen. Ja yhden noudon vedestä, kärkyin damia siinä vedenrajassa, tippui rantaveteen. Pitää kikkailla vielä tuon vedestä palautuksen kanssa, jotta löytää hyvän tavan, millä dami ei putoa. Poispäin juoksu siis toimii, mutta sitä ei viitsi aina tehdä.

Eka "näyttelyposeeraus" kameralle ikinä Merlinin kanssa.
Alunperin piti ottaa kerran kuussa kuva...

Sitten iltapäivällä menimme katsomaan rakennusprojektiamme. Etukäteen metsään oli viety 5 varista. Merlin sai vapaasti juosta ilman tehtävänantoa. Kävi katselemassa variksia. Heitin sitten yhtä varista kymmenisen metriä. Tämä nousi. Seuraavaakin sitten vähän heitin, kun ei ottanut ihmettelyn jälkeen. Kolmannen toi sitten ihan spontaanisti. Pidettiin sitten taukoa ja menin sitten itse etsimään loppuja lintuja. Ja yhtäkkiä Merlin tuli eteeni varis suussa. Viimeinen oli ihan jalkojeni edessä, sitä Merlin ei ottanut, mutta heitin taas vähän ja vaakku nousi sitten. Eli ilman käskytyksiä 2/5 nousi spontaanisti ja 3 heiton jälkeen. Selkeästi se, ettei koira näe minua riistan luona auttaa asiaa.

Tutustumista

Tänään olemme puolin toisin tutustuneet Gwendan kanssa. Oikein reipas on ja kun vertaa Merliniin vuosi sitten, niin on todella ketterä ja tomera kaveri. Gwenda näyttää jo nyt määräävän leikin tahdin Merlinin kanssa. Ulkona tuo kaikenlaista innoissaan minulle. Aivan ihastuttava noutajavauva siis!

Gwendan tekemisiä en hirveästi aio kirjata alkuun, ainakaan kovin tarkasti. Merlininkin suhteen keskityn siis lähinnä kirjaamaan nome- ja agijutut, enkä niitä höpöhöpötemppujen opettelua.

Merlin on suhtautunut uuteen tulokkaaseen oikein mallikaasti. Ei ole liian raju. Eilen seurasi vielä vähän turhankin tarkkaan, eikä olisi malttanut antaa Gwendan nukkua, mutta nyt on rentoutunut. Välillä silmistä paistaa juuri sellanen "tällästä omaa leikkikaveria mä olen aina halunnut" -fiilis!

Olemme ilmoittautuneet tuonne Mikkelin taippareihin 3.6., ja kovasti näyttää siltä, että voisimme sinne mahtua. Ja sehän on ihan kohta! Ja sitä riistatreeniä piti tehdä! Siksipä otin vaakut jo sulamaan. Tänään kanteli sisällä jo vähän variksia (vielä pienen ihmettelyn jälkeen). Huomiselle suunnittelin sellasta, että käyn etukäteen viemään metsään vaakut ja alkuun katson, mitä käy ilman mitään käskytyksiä. Saa siis vapaasti törmätä niihin ja ottaa tai jättää ilman paineita.

Ja Gwenda on kotona!

Merlinin kanssa ei olla tänään tehty ihmeempiä. Aamulenkille otin mukaan pillin ja nameja. Tehtiin pikkasen paikallaanoloa, seuraamista, pysähtymistä yms.

Päivällä haimmekin sitten pikku-G:n eli Gwendan. Merlin otti uuden tulokkaan ainakin aluksi vastaan oikein hyvin. Toki kun Merlinkin on aika pentu, mutta 6 kertaa isompi, niin alkuun kiinnostus oli vähän turhankin suurta. Mutta ainakin jättää Gwendan rauhaan sen nukkuessa.

Taipparikurssi 4/4

Koska eilen ei treenattu juuri mitään ja kunnon lenkitkin jäivät väliin, niin tänään puuhailtiin ja lenkkeiltiin senkin edestä. Aamulenkillä treenailtiin variksen kanssa. Laitoin hakuruutuun variksen damien kanssa suoraan ilman mitään leikittämisiä. Ihan pieni hakuruutu motivoidusti.

Ekan damin vaihtoi (olisi ehkä parempi tehdä vaan hankalammissa maastoissa hakua ja niin, ettei näe damien lentävän, koska toi motivoituu ihan kivasti hakuun ilmankin). Toi varmaankin 4/5 damia ja sitten törmäsi varikseen. Vähän epäröi, mitä sen kanssa tehdään. Katsoi kysyvästi minuun päin, ja vaikka nyt muutoin ei kannattaisi hakuruudussa hirveästi auttaa, niin toistin etsi-käskyn. Otti sitten varovasti siivestä ja toi jalkojen eteen. Vähän sitten härnäsin variksella, annoin kannella sitä yms. Yhden noudon vedestäkin tein.

Viimeisellä taipparikurssikerralla teemana oli vesinoudot. Ja oma teemamme oli myös siinä odotellessa odottaa rauhassa. Tein pari paikallaanmakuuta, jonkun luoksetulon ja seuraamista. Varsinaisesti muiden heittoja ei näkynyt, mutta Merlin oli varsin tietoinen siitä, missä päin saa tehdä hommia. Sen yhden kerran sitten päättikin vapaana seuratessa pinkaista katsomaan treenipaikkaa... Ja koira sitten autoon hetkeksi.

3 noutoa vedestä tehtiin. Näissähän probleemana on ollut se, että ei tuo käteen asti. Kaikissa oli taippariote. Ensimmäisen veteenmenon kohdalla vähän arpoi, mistä menisi veteen, mutta seuraavat meni epäröimättä. Nappasin ekat suusta ennen, kun koira ehti tiputtaa. Viimeiseen palautukseen kokeiltiin kouluttajan kikkaa, eli lähdin juoksemaan poispäin, juuri kun koira oli tulossa rantaan. Ja kun koira oli takana, niin käännyin ja dami pois. Nyt siis tarkoituksena vaan on se, että estetään se, että dami pääsisi putoamaan. Sitten myöhemmin voi tehdä pitoharjoituksia ym. Tätä juoksemista ei ole tarkoitus tehdä suinkaan joka kerta, jottei sen teho laske.

Huomenna Gwenda sitten kotiutuu, joten hulinaa on tiedossa.

Agilityä omassa rauhassa

Meillä on nyt agivuoro kerran viikossa Vuokkoset areenalla syyskuun loppuun asti. Ekalle kerralle en suunnitellut mitään, halusin nähdä ensin, millainen paikka on (vaikka olin jo yhdessä kisassa ollutkin töissä). Ennen meitä siinä oli treenannut labukoiden ryhmä. Tehtiin muutaman kerran heidän rata, joka oli aika simppeli, eikä siinä ollut ongelmia (huomaa taas, miten vaikeita ratoja ollaan oikeasti tehty siellä "paineagilityssä"). Ilokseni huomasin, että maxi-korkuisen renkaankin menee näköjään läpi (ei yritä mennä siis ali), vaikka rengasta ei olla paljoa tehty.

Tein sitten vähän omaa muutaman esteen hyppyrataa, jossa oli vähän hankalampia ohjauskuvioita. En häpeäkseni osaa sanoa mitä muuveja siinä nyt sitten oli. Nämä agilityjutut ovat ainakin vielä tässä vaiheessa vähän sinnepäin kirjoitettuja, kun en noita termistöjä ym. oikein hallitse.

Harmikseni huomasin, että kepit eivät ole kääntyvää mallia, joten nyt niiden opettelu menee uusiksi.

Kontaktit ovat olleet Merlinille kauhistus (eikä millään kurssilla olla kunnolla edes päästy niihin). Nyt sain houkuteltua A-esteen yli. Se tarkoittaa, että nyt pitää pistää sen opettelulle stoppi, ja miettiä, miten sen opettaa. Tätä varten tarvitsen jonkun kouluttajan apua. Kosketusalustaa ollaan tehty kyllä.

Mutta oli aivan ihanaa välillä treenata omassa rauhassa (viereisellä kentällä oli noutajaporukka treenaamassa, mikä ei häirinnyt.) Merlin keskittyi niin hienosti ja oli supermotivoitunut. Ei häslännyt mitään omaa, vaan kuunteli tarkkaan. Ei ollut nyt tietoakaan mistään teineilyistä. Ja nyt pysyi hyvin paikallaan lähdössä. Muutenkin pääsi harjoittelemaan paikallaan oloa samalla, kun rakensin esteitä.

Ok, nyt siis tiedän, mitä hallissa on. Jatkossa sitten suunnittelen etukäteen, mitä tehdään. Varmaankin hyppytekniikkaa, lyhyitä ratapätkiä, missä treenataan ohjausteknisiä asioita ja esim. vaikeampia putkeenlähetyksiä tai ulostuloja. Sitten niitä kontakteja.

Katselmus

Tänään oli tiedossa Flattikasvattajat ry:n järjestämä nuorten koirien katselmus. Ajatuksena oli testata koirien ominaisuuksia, ei niinkään opetettuja asioita. Päivä oli oikein mukava ja paljon jäi käteen. Lisäksi sää oli aurinkoinen ja tunnelma eiliseen (epäviralliseen) kisaan nähden taas astetta leppoisampi.

Ulkomuoto-osuudessa 2 tuomaria syynäsivät koirat oikein tarkasti suunnilleen jokaista varvasta myöten hyvässä hengessä. Samalla sai itse tietää lisää rodusta ja koirastaan. Ja sai myös selvennyksen siitä, miten katsotaan, onko lavat etuasentoiset tai lantio pitkä/lyhyt. Positiivinen fiilis jäi kokonaisuudessaan ulkomuoto-osiosta. Mitään näyttelyarvosanaa tms. ei tullut. Kirjalliset arvostelut laitan tuonne omalle sivulleen.

Haku-osiossa oli variksia hakuruudussa. Löysi kyllä linnut, mutta spontaanisti ei ottanut suuhun. Pienen leikityksen jälkeen, kun lintu heitettiin pois ja lähdimme tuomarin kanssa kävelemään, nousi se variskin sitten. Toi minulle, jätti jalkojen eteen. Lähetettiin uudestaan ruutuun. Kävi kaikkien varisten luona, mutta ei nostanut. Uudestaan härnättiin (ja tässä kyllä osoitti suurta innostusta), ja heiton jälkeen taas otti. Yhteenvetona sanottiin, että riistan kanssa ei ole ongelmaa tulevaisuudessa (kunhan siitä ei itse tee ongelmaa), mutta nyt vaan treeniä riistalla (myös riistanpitoharjoitusta, esim. lenkillä voi kannatuttaa varista). Samassa yhteydessä testattiin laukauksensieto starttipistoolilla. Tämän kanssa ei ongelmaa.

Sitten oli helppo markkeerausosio, tässäkin starttipistooli, jonka suhteen ei ongelmaa. Markkeerasi suoraviivaisesti. Meni pikkasen ohi markkeerauspaikan. Tuomarin kanssa pohdittiin, että menikö ihan huvikseen vaan tarkastamaan puskan hajut, pikkasen näytti siltä... Sitten taas palautusongelmiin, joista saatiin vihiä jo eilen... Kierteli ja kaarteli. Nyt ei näyttänyt olevan hämillään, vaan selkeästi oli vähän tällästä murkkuikäisen juttua meneillään. Palautti kyllä lopuksi. Meille on siis ilmaantunut palautusongelma. Saa nähdä, onko se vaan näiden ryhmätreenien/kokeiden ongelma, vai nostaako se päätään yksin treenatessa. Tuomari oli tässä kohtaa sitä mieltä, ettei tämä pelkällä porkkanalla mene ohi, vaan vaatii vähän ärähtelyjäkin. Mutta oli sitä mieltä, että koiran kanssa voi tulevaisuudessa päästä ihan niin pitkälle kuin haluaa.

Eli kai pitää todeta, että se murkkuiän identiteettikriisi ja testaileminen on ihan tosissaan alkanut. Myös merkkailu ja pörinä toisille koirille on lisääntynyt ja käskyt, jotka ovat aikaisemmin toimineet nopeasti vaatii vähän toistamista. Olisiko treenitauon paikka? Tai sitten vaan pitää elää tämän vaiheen kanssa, loppujen lopuksi Merlin ei nyt ihan vaikuta olevan pahimmasta päästä. On se kuitenkin pääosin hyvin yhteistyökykyinen.

Yhteenvetona viikonlopusta: ominaisuudet, työmotivaatio ja vauhti ovat kohdallaan kokeita ajatellen. Loppu onkin sitten ohjaajasta kiinni. Sitä maagista 1,5 vuoden ikää odotellessa, jolloin näiden murkkuongelmien pitäisi ehkä helpottaa...

Videota ehkäpä myöhemmin...

Uudenmaan ohjus

Lähdin ensimmäiseen kisaamme tietäen, että mitä vaan yllätyksiä voi tapahtua. Kuitenkin ehdin toivoa, että jos tämä tekisi edes lähelle sitä tasoa, mitä on (yhteis)treeneissä tehty. Jos tehtävät jakaisi osiin, niin alkuosat sujuivat täydellisesti, mutta sitten tulivat kuvioon palautusongelmat. En osaa ihan täysin sanoa, että johtuiko nämä ongelmat koiran kokemattomuudesta/perustottelevaisuuden opetuksen aukoista/murrosiästä vai ohjaajan jännityksestä. Ehkä vähän kaikkea?

Tohon murrosikään liittyen nimittäin on alkanut tulla hieman tällästä käskyjen kyseenalaistamista. Ja siitä tulee helposti kierre, kun oma äänensävy tiukentuu ja sitten kummallakaan ei ole kivaa.

Kilpailunumeromme oli 1. joten aloitimme markkeeraustehtävän. Ojan taakse pellon reunaan tuli 2 ykkösmarkkeerausta. Molemmille eteni suoraan ja vauhdilla, mutta palautuksessa tulikin ongelmaa. Ensimmäinen piti tarkistaa ihan videolta, että mitä kaikkea siitä ehti tapahtumaan. Videolta huomasin, että jäi ensinnäkin alussa ihmettelemään kovasti, minne isäntä(=kuvaaja) jäi. Ensin näytti hyvältä: eteni nopeasti damille, lähti palauttamaan alkuun hyvi, kunnes teki kaarroksen heittäjän suuntaan, mutta pillityksellä tuli kohti. Meni sitten ohi, meni katsomaan kuvaajaa ja jotain kiveä. Juoksi takaisin heittäjän luokse, jonne jätti damin ja tuli pillillä takaisin. Sitten lähetin uudestaan, palautuksessa tuli pari metriä ohi ja sitten luokse. Toinen markkeeraus meni paljon paremmin. Palautus ei ollut aivan suoraviivainen, mutta palautti sitten. Varmuuden vuoksi hiukan peruuttelin.

Sitten odottelun jälkeen mentin ohjaukselle. (tästä ei videota, isäntä jätettiin nyt varmuuden vuoksi autoon..) Koira jätettiin paikoilleen ja dami vietiin itse n. 50 metrin päähän. Koira pysyi hyvin paikoillaan, eteni suoraan, poimi damin heti, palautuksessa meni pari metriä ohi tarkastamaan tuomarin eväät, mutta palautti sitten.

Haussa oli tarkoitus vuorotellen toisen koiran kanssa hakea metsästä dameja (10 damia metsässä, molemmat hakee 3). Koira piti pitää vapaana ensimmäisen palautuksen jälkeen myös odotellessa, apua! Hakua teki nopeasti ja varmasti. Lähti palauttamaan ilman pilliä, mutta sitten taas ilmeisesti hämmennys suuresta ihmisjoukosta takana iski. Kierteli hiukan takaani, mutta sitten palautti. Vapaana seuraamisessa syöksyi moikkaamaan mukavalta näyttävää katsojaa. Saatiin sitten pitää koira kiinni... Onneksi, koska olisi tasan tarkkaan syöksynyt sinne toisen koiran perään hakuruutuun.
Toisessakin haussa oli itse hakutyö erinomaista. Palautuksessa meni ohi, jolloin toinen mukana ollut koira karkasi tämän luokse ja vei damin. Näillä koirilla leikki loppu sitten siihen...

Arvostelu löytyy tuolta Merlinin arvostelut-sivulta. Ja video linkistä. Ainakin komiikkaa riittää.

Video markkeerauksesta

Nämä kisassa ilmenneet palautus- ja hallintaongelmat pisti kyllä miettimään sitä, että pitäisikö vaan lisätä ryhmätreeniä, jotta tottuisi siihen taustalla olevaan ihmisjoukkoon ja sivussa olevaan kuvaajaan. Vai pitäisikö vaan treenata yksin rauhassa tämän murrosiän pahimman vaiheen yli. Rupeanko nyt vaan vaatimaan tuota perustottelevaisuutta vieläkin tiukemmin (vaikka välillä koiraa ei näytä lainkaan kiinnostavan), vai jätänkö sen hetkeksi unohduksiin, jottei menisi vänkäämiseksi. Sillon, kun palkkio on tiedossa, niin motivaatiota kyllä löytyy, mutta en halua lähteä siihen, että houkuttelisin koiraa lelulla/namilla. Se on selvä, että nyt ennen damijuttija pitää edelleen tehdä niitä maltti- ja tottisjuttuja. Ja tälle koiralle onneksi se edessä oleva työ toimii palkkiona.

Valmiina kisaan (!?)

Tänään oli tunnollisena ihmisenä tarkoitus mennä sekä agilitytreeneihin (klo 17-18) ja siihen viereen taipparikurssille (klo 18-). Olin sitten taas viime tipassa kotona, jolloin joko laiskuus tai järki iski. Halusin panostaa kuitenkin tuohon nome-treeniin, joten jätin agin väliin. Ehkä koiran pää olisi kestänyt peräkkäiset treenit, mutta ohjaajan pää sitten ei.

Treeneihin menin kuitenkin vähän itseäni syyllistäen, kun missattiin se agility, mutta palasin kotiin paljon paremmalla tuulella.

Tehtiin hakua. Jos viimeksi kehaisin, että hakuruutu oli olevinaan iso ja koiraa ei koko ajan edes nähnyt, niin nyt oltiin sitten ainakin ryteikössä ja ruutu oli vielä isompi. Olimme taas melkein viimeisiä, joten odottelua riitti (enemmän tai vähemmän rauhattomissa tunnelmissa). Välillä pyysin odottamaan sivulla, mutta ajoittain teki metsurin hommia ja kuopan kaivuuta siinä vieressä. En puuttunut. Tämäkin on parempi, kuin muiden koirien perään hötkyily ja piippailu.

Merliniä varten laitettiin 5 damia ruutuun. Itse vein kaksi, koira odotti kytkettynä. Ja sehän meni ihan täydellisesti! Lähti ohjuksena metsään. Ennen ensimäistä palautusta pohdin, että mihin menen vastaanottamaan damit, ettei koira lähde takana olevien koirien luokse. Kouluttaja käski luottaa koiraan ja antaa sen tehdä rauhassa töitä. Ja yritin sitten vaan luottaa. Ja niin ne damit vaan tuli topakasti suoraan eteen istuen. Ja muutenkin totteli aika hyvin siinä välissä. Kouluttajan ohjeesta vaihdeltiin hieman lähetyspaikkaa, jotta motivaatio pysyisi yllä, ja jottei menisi aina samaa uraa metsään. 4 damia sai hakea ja viimeinenkin tuli vauhdilla. Ihana nähdä, kun näissä ryhmätreeneissä Merlin on oikein elementissään.

Ekstrana paikalla oli yksi iso, vielä kohmeessa oleva kani. Ensin tein lyhyen linjan, mutta pupu ei noussut. Sitten kouluttaja teki markkeerauksen ja lyhyen jäljen talon taakse, jotta koira sai rauhassa pupun luona miettiä, mitä sillä tekee. Ja tulihan se sieltä. Jalkojen juureen tiputti.

Ylihuomenna onkin sitten Uudenmaan ohjus, leikkimielinen kisa nuorille koirille. Nome-juttuja ei treenata lainkaan ennen kisaa.

Vapun kuulumisia

Eilen en ehtinyt päivittämään blogia. Oli tarkoitus olla tekemättä mitään, mutta koska oli lämmin päivä, niin tehtiin muutamia vesimarkkeerauksia. Yhteen pääsi karkaamaan (prkl...näitä on tullut nyt ihan liikaa), vaikka olin varautunut ottamaan koirasta kiinni, jos lähtee. Oli kuitenkin nopeampi. Pitää joku viikonloppu tehdä niin, että heittäjä heittää veneestä niin, että voi tarvittaessa nostaa damin, jos koira karkaa..

Vesityöskentelyn suhteen itselläni on vielä vähän pohdittavaa. Pudottaa damin heti vedestä noustuaan. Pitäisiköhän mun vaan tunkea käsi siihen niin nopeasti, ettei kerkiäisi tiputtamaan vai mitä. Pitää kysyä vinkkejä kokeneemmalta. Normaalisti haluan koiran istumaan eteen dami suussa, mutta pitäisiköhän vedestä noustessa tämä unohtaa?

Kerran lähetin n 10 metriä rannasta ja dami lensi matalaan veteen. Tällöin palautti loppuun asti, mutta luulen, että syy siihen oli se, että ei joutunut uimaan, eikä se, että olin itse niin kaukana.

Tänään ei tehdä mitään. Lenkilläkin olen pyrkinyt olamaan ihan hiljaa ja koira on ollut vapaalla.