maanantai 26. toukokuuta 2014

Viimeisin viikko (nome/riistatreeniä ja ohjausneliötä)

20.5. Nometreenit lammella, kyseessä riistatreenit, mukana varis, lokki ja pari sorsalintua. Gwenda treenasi toisen flättitytön, Ilon  kanssa, ja Merlinin treenasin perään yksin.

Seisoimme vastarannoilla ja heitimme/jätimme toisillemme markkeerauksia/ohjausriistoja.
Gwenda siis kuumenee tuosta vedestä edelleen. Tein sille lähes aina ensin maalle motivoidun ohjauksen 90-180 asteen kulmassa) ja sitten vasta veteen lähetys. Vesinotoja tuli ehkä noin 5-6, eli aika paljon lammen halki uimista.

Gwenda piippasi joka kerta, kun käännyin pois veteen heitetystä riistasta. Tähän ei enää oikein auttanut se minun uusi "sähähdys", kun tilanne oli liian kuumottava. Aiemmiin sillä oli todella hyvä teho. Seuruutin, kunnes oli hiljaa ja vasta sitten lähetin maaohjaukseen. Nämä menivät pääosin hyvin, paitsi lopussa tuli mörkö, joten joiduin vähän tsemppaamaan.

Veteen oli alkuun mennessä jumitusta, mutta ekan kerran jälkeen meni hyvin. Heitot oli aika pieniä (tarkoituksella) ja lähetin aina eteenlähetyksellä. Ekoissa noudoissa tuli uskonpuutetta, mutta avustajan vaakkuessa vastarannalla eteni aina. Olisi halunnut palauttaa maan kautta kiertäen, mutta avustaja esti. Palautukset/luovutukset vedestä olivat huonoja, joten menin ottamaan linnut vastaan heti koiran noustessa, jottei tiputtelisi.

Lopuksi teimme myös markkeerauksen maan puolelle. Tässä ei vinkunut, lähetin siis suoraan. Tässä koira jäi jumittumaan pienelle maapläntille, josta olisi vielä pitänyt hypätä veteen ja edetä varsinaiselle rannalle. Avustaja meni auttamaan.

On meillä siis aika tekemistä vesinoudoissa ja riistaa saa vielä näyttää, kun ote on vähän herkässä.

Merlinille olin jättänyt vastarannalle veteen etukäteen lokin ja sorsan ja maalle yhden variksen.

Aloitin maaohjauksella. Varis oli polulla n 30 metrissä. Alkuun Merlin oli kääntymässä meidän aiempia jälkiä kohti rantaa, mutta uudella lähetyksellä irtosi suoraan. Hyvä palautus.

Veteen myös siis sokko lähetys. Paikka on kyllä viime kesältä tuttu, eli yliuittoja on tehty. Lähes vastatuuli helpotti hajun saamisessa. Koira jäi pyörimään alussa siihen eteeni ja katsomaan lumpeita, mutta avoveteen edettyään meni määrätietoisesti eteenpäin. Vaikka linnut olivat lähekkäin, ei vaihtanut (en tiedä huomasiko toista). Toinen ohjaus oli hyvä ja suoraviivainen. Palautuksissa olin pari metriä maalla, linnut tulivat juuri ja juuri käteen.

23.5. teimme ohjausneliötä ( n 25 metriä/sivu). Molemmat erikseen. Ideana oli se, että jätin yhteen kulmaan 1-2 damia (motivoidusti). Koira oli seuraavassa kulmassa. Tein vaihdellen eteenlähetyksiä ja vasenta (jolloin lähetin koiran paikaltaan vasemmalle. Toisena asiana tein eteenlähetyksiä tyhjään kulmaan, pysäytyksen ja ohjauksen vasemmalle seuraavaan kulmaan. Kävin kaikki kulmat läpi (jolloin tuli myös kaikki tuulensuunnat tehtyä). Tässä on tärkeää, että itse ei kävele kainkaan neliön keskellä, vaan koko ajan sivuja pitkin.

Molempien kanssa tämä alkoi toimimaan ihan hyvin. Alun jälkeen ne alkoivat hahmottamaan nämä neliöiden kulmat. Toki välillä tuli harhautumisia myös muualle, että josko se dami olisi kuitenkin jossain toisaalla. Eteen + pysäytys + vasen -systeemilläkin tuli molemmille muutama onnistuminen.

Saa nähdä jatkossa, kun tavoitteena on tehdä tätä neliötä n 1x/viikko, että mitä tapahtuu: alkaako tämö rullaamaan hyvin, vai kyllästyykö flätti tähän ja alkaa etsimään sitä damia jostain muualta, kuin tutuista kulmista...

Viikonlopun olin töissä taippareissa. Koirat mukana, mikä teki niille taas oikein hyvää. Merlinkin alkaa pikkuhilja kypsyä, eikä ole kokoajan säntäämässä joka paikkaan, hösläämässä ja haluamassa kaikkea.

Pääsivät henkisesti rankan viikonlopun jälkeen vielä tyhjentämään hakuruutua. Merlin teki parityötä Taika-flätin kanssa. Ruudussa oli 6 varista, 2 lokkia ja 2 pupua. Merlin seurasi koepaikalle kytkemättömänä aika mallikkaasti, ei ollut sitä vakioedistämistä. Ei ollut aikomustakaan lähetä Taikan perään. Kerran, kun Taika tiputti pupunsa 5 metriä ohjaajansa eteen, syöksähti Merlin nappaamaan sen ja palautti kyllä minulle käteen (toisaalta hyvä opetus Taikalle, joka on noita pupuja tiputellut). Muutoin ei ollut aikomuksiakaan sännätä Taikan lähetyksiin, eikö hievahtanutkaan, kun toinen palautti riistija aivan nenän edestä juosten.

Toi ekana pupun, sitten variksia. Kaikki mukavasti käteen. Ei ollut aikomustakaan vaihdella (toki koora ei nähnyt koko ajan, mutta aika vauhdilla ne riistat kuitenkin tulivat). Lokkia ei joko löytänyt rantavedestä tai sitten hylkäsi sen. Teimme lopuksi vielä motivoidusti lähetyksen lokille, joka tuli hyvin ja 20 metriä maalle ravistamatta käteen.

Gwendalle piti tehdä hakuruutua niin, että ruudussa oli joku varmistamassa, että palauttaa mulle/ei vaihda. Ongelmaksi muodostui se, ettei mennyt koko ruutun. Oli aiemmin viikonloppuna jo haukkunut ruutuun päin (ei tullut sinne mukaani), eli siellä taisi olla nyt joku todella paha mörkö. Juoksi/syöksyi häntä koipien välissä mun luokse, kun toinen kävi hoikuttelemassa ruutuun.

No, teimme sitten markkeerauksen variksella. Vaikka pelotti tooosi paljon, niin hiipien meni loppumatkan variksen luokse. palutus käteen. Sitten heitto lokilla rantaveteen. Sama juttu, jännitti ihan kamalasti, mutta voitti pelkonsa ja sai lokin.

Menin lopuksi tyhjentämään hakuruudun niin, että Gwenda sai olla vapaana. Se pysyi 10 metrin päässä minusta, löysi pupun ja 3 varista. Jokaisen päällä roikkui ja tarkkaili metsää, nosti sitten linnut, tiputteli matkalla, mutta sain ne jotakuinkin minulle asti.

Ok, taustalla oli siis rankka viikonloppu, mutta tuli taas nähtyä, että ei Gwenda ole vielä tarpeeksi kypsä kokeisiin. Ja muutenkin on treenattavaa. Ja möröt ovat palanneet..

Lisäksi olen parina päivänä tehnyt uima-altaalla (n 8 metriä pitkä) pientä vesiohjaustreeniä. Olen ollut itse välillä altaassa varmistamassa, että koira pysähtyy pilliin, sitten oikeaa/vasenta. Olen tehnyt vaihtamattomuusharjoituksia (alkaan reunaa juoste ehtii puuttumaan).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti